{"id":13721,"date":"2024-06-18T20:48:48","date_gmt":"2024-06-18T17:48:48","guid":{"rendered":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/?page_id=13721"},"modified":"2026-03-24T19:30:45","modified_gmt":"2026-03-24T17:30:45","slug":"runojani-kuunneltavaksi-3","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/runojani-kuunneltavaksi-3\/","title":{"rendered":"Runojani kuunneltavaksi…"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iset runoni, niit\u00e4 taisi olla parikymment\u00e4 kappaletta, kirjoitin 1970 luvun lopulla opiskellessani vuoritekniikkaa Lappeenrannassa. Varsinainen kirjoittaminen alkoi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1989 Oulun yliopistollisessa sairaalassa lasten sy\u00f6p\u00e4osastolla.<\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 runojani saattaa olla yli kaksikymment\u00e4tuhatta. Tarkkaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 en ole laskenut? Kuvassa n\u00e4kyviin vihkoihin olen vuosikymmenien aikana k\u00e4sinkirjoittanut tekstej\u00e4ni. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kirjoittanut enimm\u00e4kseen tietokoneella, joten tiedostoistakin l\u00f6ytyy iso m\u00e4\u00e4r\u00e4 tekstej\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kirjoitan ensimm\u00e4ist\u00e4 romaania. Siin\u00e4 tutkin postmaterialistisen tieteen paradigman merkityst\u00e4 sivilisaatiomme selviytymisess\u00e4.<\/h2>\n\n\n\n

Runojen kirjoittamisprosessini on seuraavanlainen. Kun rakastan musiikkia, aistin erityisherkk\u00e4n\u00e4 s\u00e4velten itsess\u00e4ni her\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 tunteita. Se hetki, kun runon ensimm\u00e4iset sanat syntyv\u00e4t, on aina yht\u00e4 ihmeellinen. Silloin avautuu sanojen pato virrata. Sukellan jonnekin, v\u00e4lill\u00e4 tuntuu, kuin toiseen todellisuuteen.<\/h2>\n\n\n\n

”Tunturipurojen viisaus<\/a><\/strong>”<\/em> on minulle itselleni merkitt\u00e4v\u00e4 runo (klikkaa nime\u00e4). Saat tuntumaa sanoituksestani.<\/h2>\n\n\n\n

N\u00e4it\u00e4 kolmea, alempaa linkeist\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4\u00e4 runoa olen ihmetellyt? Mist\u00e4 sanat ovat tulleet? ”H\u00e4n kulkee edell\u00e4si”, ”Unohduksen verho” ja ”Tuttuus kulkee aina mukanasi”. Parin vuoden sis\u00e4ll\u00e4 on my\u00f6s syntynyt merkillisi\u00e4 runoja t\u00e4st\u00e4 meid\u00e4n ajastamme. Niit\u00e4 en ole viel\u00e4 laittanut t\u00e4nne. Yksi kyll\u00e4 l\u00f6ytyy viimeisimm\u00e4st\u00e4 haastattelustani, sen lopusta. Ks. Miehen mieli (Ukko K\u00e4rkk\u00e4inen)<\/strong><\/a>.<\/h2>\n\n\n\n

Haastattelu l\u00f6ytyy my\u00f6s Spotify:st\u00e4.<\/h2>\n\n\n\n

Mik\u00e4li haluat kurkata aivan tuoreen p\u00e4ivitykseni ennen runojeni kuuntelua, niin ne l\u00f6ytyv\u00e4t kuvineen t\u00e4m\u00e4n sivun lopusta. Siin\u00e4 kerron luovan prosessin eheytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 voimasta. Osan teoksista olen tehnyt el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman reunoilla kulkiessani yli kolmekymment\u00e4 vuotta sitten. On kyll\u00e4 sanottava, ett\u00e4 ne ovat j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4 teoksia! En olisi j\u00e4\u00e4nyt henkiin, ellen olisi voinut purkaa sis\u00e4lt\u00e4ni sit\u00e4 lapsuuteni miinakentt\u00e4\u00e4, sodantraumaa. Linkit\u00e4n ne siksi, etten ole ainoa, jolla on  tai on ollut traumoista johtuva ahdistus ja masennus. <\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n saan el\u00e4\u00e4 onnellisista aikaa. En\u00e4\u00e4 ei ahdista, eik\u00e4 masennus pimenn\u00e4 mielenmaisemaa. Olen kiitollinen minulle virtaavista sanoista ja niist\u00e4 muodostuvista runoista. Toivoa min\u00e4 haluan jakaa tekstieni kautta sinulle, hyv\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 sivullani vieraileva <\/span><\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n


<\/p>\n\n\n\n

Kun klikkaat alta l\u00f6ytyvien runojeni nimi\u00e4, avautuu niist\u00e4 sinulle kuultavaksi musiikkitaustoilla lausumiani runoja.<\/h2>\n\n\n\n

(Jos musiikkilinkki ei lataudu ensimm\u00e4isell\u00e4 klikkauksella, niin avaa runo uudestaan. Toisella klikkauksella kyll\u00e4 avautuu.)<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

N\u00e4iden linkkien alla kerron viel\u00e4 hieman lis\u00e4\u00e4 runojeni kasvupohjasta.<\/h2>\n\n\n\n

Hyv\u00e4\u00e4 matkaa sanojen ja tunteiden maailmaan:<\/h2>\n\n\n\n

 <\/span> <\/span> <\/span> <\/span> <\/span> <\/span><\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4st\u00e4 linkist\u00e4 l\u00f6ytyy Pielisen Tiet\u00e4j\u00e4p\u00e4ivill\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 2024 kantaesitt\u00e4m\u00e4ni runo Kuka kertoisi?<\/strong><\/a><\/h2>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen kerran k\u00e4vin terapiassa 1980 luvulla. Alkoi pitk\u00e4, itsens\u00e4 ja tunteittensa etsimisen ja l\u00f6yt\u00e4misen matka. Mit\u00e4 kaikkea olen oppinut saadessani itse terapiaa ja nyt my\u00f6hemmin ohjatessani asiakkailleni traumaterapeuttisia prosesseja. Siit\u00e4 aiheesta sain kirjoittaa runon rakkaalle psykologi yst\u00e4v\u00e4llemme.<\/h2>\n\n\n\n

L\u00e4sn\u00e4ololta tuoksuvaa voidetta<\/strong><\/a>.<\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4\u00e4lt\u00e4 alla olevasta linkist\u00e4 l\u00f6ytyy per\u00e4ti kolme runoa, Anna -tytt\u00e4remme aivan ihana runo Inkeri-\u00e4idille, Inkerin runo Turvaverkkoteoksensa synnyst\u00e4 ja minun kirjoittamani runo Inkerin 70 -vuotisjuhlan\u00e4yttelyyn nelj\u00e4lle rakkaalle taiteilijalle.<\/h2>\n\n\n\n

Kolmen sukupolven yhteisn\u00e4yttely Juurilta.<\/strong><\/a> <\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 runoni syntyi minulle paljon merkitseville yst\u00e4villeni Jussille ja Saaralle heid\u00e4n h\u00e4ihins\u00e4 alkukes\u00e4st\u00e4 2022.<\/h2>\n\n\n\n

Lempe\u00e4n rakastava katse<\/strong><\/a><\/h2>\n\n\n\n

Itse\u00e4ni on intiaanikulttuurit kiinnostaneet eritt\u00e4in paljon. Olin kes\u00e4ll\u00e4 2022 Nelj\u00e4n Tuulen leirill\u00e4 ja siell\u00e4syntyi t\u00e4m\u00e4 runini.<\/h2>\n\n\n\n

Runo Nelj\u00e4lle Tuulelle.<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4\u00e4lt\u00e4 alta l\u00f6ytyy syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 runo, jonka tein sielunveljelleni Pentik\u00e4isen Antille.<\/h2>\n\n\n\n

Antti 50 v.<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n alla olevan runon kirjoitin rakkaan Kaisa -tytt\u00e4reni joogaopettajaryhm\u00e4lle. Kun itse olen joogannut, niin lemppariasentoni on juuri runoksi nime\u00e4m\u00e4ni.<\/h2>\n\n\n\n

Lapsen asento<\/strong><\/a><\/h2>\n\n\n\n

Minua pyydettiin kirjoittamaan runo Yritt\u00e4j\u00e4kurssin p\u00e4\u00e4t\u00f6sseminaariin. Syntyi t\u00e4llainen runo.<\/h2>\n\n\n\n

Runo yritt\u00e4jille.<\/strong><\/a><\/h2>\n\n\n\n

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022 tein yhden runop\u00e4ivitykseni liittyen is\u00e4\u00e4ni. T\u00e4m\u00e4 runo on  minulle merkityksellinen.<\/h2>\n\n\n\n

Is\u00e4ni… minun rakas is\u00e4ni<\/strong><\/a><\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4\u00e4lt\u00e4 alta l\u00f6ytyy sodan synnytt\u00e4mien tunteiden sanoitusta. Kirjoitin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022 t\u00e4m\u00e4n runon. Linkist\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6s Juha Pentik\u00e4isen ja minun yhteinen haastattelu sodan aiheuttamista traumoista ja taakkasiirtymist\u00e4.<\/h2>\n\n\n\n

Kaikista t\u00e4rkein j\u00e4i<\/strong><\/a> minulta kertomatta. <\/strong><\/a><\/h2>\n\n\n\n

”Rakkaudesta” runossani etsin sukupolvien takaa v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 ja rakkautta.<\/h2>\n\n\n\n

Rakkaudesta<\/strong><\/a><\/h2>\n\n\n\n

Miesten viikonloput ovat olleet itselleni t\u00e4rkeit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 syntyi aamuisena y\u00f6n\u00e4 syv\u00e4n itkun marinoiden teksti\u00e4. <\/h2>\n\n\n\n

Rakasta minut hell\u00e4sti hereille<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Monet ovat kertoneet kuunnelleensa ”H\u00e4n kulkee edell\u00e4si” runon moneen kertaan. Se on mystinen sanoitus etsinn\u00e4st\u00e4.<\/h2>\n\n\n\n

H\u00e4n kulkee edell\u00e4si<\/strong><\/a><\/p>\n\n\n\n

Alla olevassa runossa on useita tasoja. Yksi niist\u00e4 on tieto siit\u00e4, miten traumoista on mahdollista selviyty\u00e4. Sivun lopusta l\u00f6ytyy mm. Peter Levinen v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4, alkuper\u00e4isheimojen viisautta traumojen hoidosta..<\/h2>\n\n\n\n

Tuttuus kulkee aina mukana<\/strong><\/a><\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 alla oleva runo on itselleni erityisen t\u00e4rke\u00e4. Siin\u00e4 kerrotun prosessin kautta maailmankuvani on laajentunut. Aluksi h\u00e4mmentyneen\u00e4 ihmettelin, ett\u00e4 voiko reinkarnaatio olla oikeesti totta? Nyt tied\u00e4n!<\/h2>\n\n\n\n

Unohduksen verho<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Tunturipurojen viisaus on avannut monelle surun polun, my\u00f6s minulle. T\u00e4ss\u00e4 runossani on jotain merkillist\u00e4!<\/h2>\n\n\n\n

Tunturipurojen viisaus<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 kerromme, Inkeri ja Ukko, miten olemme l\u00f6yt\u00e4neet runouden. Sivulla saat my\u00f6s kuulla aiemmin audioina julkaisemattomia runojamme.<\/h2>\n\n\n\n

Tarinoita Inkerin ja Ukon runopolkujen varrelta<\/strong><\/a><\/h2>\n\n\n\n

Alla oleva runo syntyi hyv\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ni syntt\u00e4reille. Pohdin auttajan merkityst\u00e4 ihmisen itsens\u00e4 l\u00f6yt\u00e4misen polulla. T\u00e4m\u00e4n runon my\u00f6s esitin Elisabet Lahden Sisu tilaisuudessa Aleksanterin teatterilla. Monet ovat kertoneet, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ollut heille merkitt\u00e4vin runo.<\/h2>\n\n\n\n

Ja pilvet nauravat…<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

”Onko se sit\u00e4…” runon synty oli todella merkillinen kokemus, h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4? Kerron siit\u00e4 lis\u00e4\u00e4…<\/h2>\n\n\n\n

Onko se sit\u00e4…?<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 runo sanoittui yht\u00e4v\u00e4ni v\u00e4it\u00f6stilaisuuden j\u00e4lkeiseen karonkkaa. Mit\u00e4 tapahtuu, jos lapsi joutuu el\u00e4m\u00e4\u00e4n perheess\u00e4, jossa alkoholismi luo pelon keh\u00e4n pienen ymp\u00e4rille!<\/h2>\n\n\n\n

Silloin tiesin teht\u00e4v\u00e4ni<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 alla oleva kivulias runo kertoo suomalaisesta miehest\u00e4. Samaa ovat  my\u00f6s naiset kokeneet. He tiet\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 tarkoittaa kasvatusv\u00e4kivalta.<\/h2>\n\n\n\n

Runo kuvaa my\u00f6s kansallista sotatraumaa ja sen vaikutuksia.<\/h2>\n\n\n\n

Kirjoittaessani etsin sanoja, mill\u00e4 voisin kertoa my\u00f6t\u00e4tunnon ja rakkauden parantavasta voimasta. <\/h2>\n\n\n\n

Suomalainen mies<\/strong><\/a><\/h2>\n\n\n\n

Niin… t\u00e4ss\u00e4 se on. Testamenttini rakkailleni <\/span><\/h2>\n\n\n\n

Pihkan tuoksua<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Kun korona levisi, yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sanoja pandemian her\u00e4tt\u00e4miin tunteisiin.<\/h2>\n\n\n\n

Kello k\u00e4y<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Koskaan ei tied\u00e4, milloin ja miss\u00e4 ja miksi sanat alkavat virtaamaan. Olin y\u00f6pynyt mets\u00e4k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 suonreunassa. Aamulla saivat ajatukseni siivet ja el\u00e4m\u00e4n pohdintoni l\u00e4htiv\u00e4t purkautumaan sanoiksi.<\/h2>\n\n\n\n

Tarvitaan syd\u00e4mi\u00e4<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 runoni on kaikista rakastetuin. Tuhannet ovat sen kuulleet ja monet muistavat minut lintujen imitoijana. Monesti ojennan t\u00e4m\u00e4n runon yll\u00e4rin\u00e4, esimerkiksi Nuuksiossa nuotiolla istuville ihmisille. Tuntuu niin hyv\u00e4lt\u00e4 levitt\u00e4\u00e4 iloa runon avulla.<\/h2>\n\n\n\n

Helisee rannat<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Runossa etsin vastausta siihen, kenen k\u00e4sikirjoitusta ihminen el\u00e4\u00e4?<\/h2>\n\n\n\n

Sen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Lopuissa t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyvist\u00e4 runoista ei ole musiikkilinkki\u00e4.<\/h2>\n\n\n\n

Mets\u00e4n tuttu<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Tulojuhlat<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Rakastan, siis olen<\/a><\/strong><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4p\u00e4 lopuksi Villen ja miun joulurunoinstallaatio<\/h2>\n\n\n\n

Syttyisik\u00f6 silloin t\u00e4hti taivaalle…<\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

     ****<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Kuvien alta l\u00f6ytyy viel\u00e4 kuvausta kirjoitusprosessista.<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n


<\/p>\n\n\n\n

Se oli kev\u00e4t, kun istuin lasten kirurgisella osastolla. El\u00e4m\u00e4ntilanne pys\u00e4htyi siihen hetkeen.<\/h2>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Silloin aukesi sis\u00e4ll\u00e4ni jokin. Annoin ajatusteni ja tunteitteni virrata ensin punakantiseen vihkooni, sitten vihre\u00e4\u00e4n, siniseen, mustaan… Sanat l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle, kuin joen j\u00e4\u00e4t kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, valtavalla voimalla. Joskus kirjoitin umpij\u00e4isen\u00e4, tunteiden jumitiloissa. Kun sitten tuli mahdollisuus lukea \u00e4\u00e4neen niit\u00e4 pakastettujen tunteiden runoja, aloin l\u00e4mmet\u00e4 ja sulaa lopulta kyyneliin asti. Niin paljon oli j\u00e4\u00e4nyt itkem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 suruja sis\u00e4lleni.<\/h2>\n\n\n\n

Usein teksti\u00e4 tuli my\u00f6s voimakkaissa tunnekuohuissa… itkin, kirjoitin, huusin tuskaani, itkin, kirjoitin, kirjoitin, kirjoitin. V\u00e4lill\u00e4 lapsuuteni kaltoinkohtelusta her\u00e4nneet vihantunteet tulivat sellaisella voimalla, ett\u00e4 kyn\u00e4ni meni kymmenenkin sivun l\u00e4vitse.<\/h2>\n\n\n\n

Kun etsin itselleni apua isosta perheest\u00e4ni vastuussa olevan vanhemman vaativaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n, l\u00f6ysin Mannerheimin Lastensuojeluliiton. Siell\u00e4 alkoi ohjaavan kasvatuksen kouluttajien kurssi. L\u00e4hdin puolisoni kanssa opettelemaan erilaista vanhemmuutta, kuin mit\u00e4 itse olin saanut. Vanhempainryhmi\u00e4 vet\u00e4ess\u00e4ni demonstroin kangasnukella meiss\u00e4 aikuisessa olevaa pient\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 lasta.<\/h2>\n\n\n\n

Kun ensimm\u00e4inen loppuunpalaminen roihahti ilmiliekkeihin 1989, tajusin, ett\u00e4 minua suuresti inspiroinut ty\u00f6ni Rovaniemell\u00e4, GTK:n geofysiikan tutkimuksen parissa, oli tullut p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uuden ty\u00f6polun ja sainkin geokemian osastolta Kuopiosta.<\/h2>\n\n\n\n

Muutin loppuunpalaneena perheemme kanssa puolisoni kotiseudulle. Universumin hyv\u00e4\u00e4 huumoria osoittaa asuinpaikkamme postinumero: 79255 KURJALA.<\/h2>\n\n\n\n

Siell\u00e4 rivitalossa asuessa k\u00e4\u00e4rin valtavan tuskan vallassa MLL:n koulutuksessa olleen pienen nuken piikkilangan sis\u00e4\u00e4n. N\u00e4ytin sit\u00e4 puolisolleni ja kerroin, ett\u00e4 juuri t\u00e4llaiselta tuntuu. Olisin tarvinnut pienen\u00e4 ollessani turvallista syli\u00e4. L\u00e4hes koko el\u00e4m\u00e4ni olen katkonut n\u00e4it\u00e4, pienen minuuden ymp\u00e4rill\u00e4 olevia piikkilankoja. Olen viime vuosina tehnyt koulutuksissa rituaaliprosessin, jossa olen katkaissut n\u00e4it\u00e4 kollektiivisia el\u00e4m\u00e4n esteit\u00e4 ymp\u00e4rilt\u00e4mme.<\/h2>\n\n\n\n

Ensi vuonna 2025, huhtikuun nelj\u00e4s p\u00e4iv\u00e4 t\u00e4yt\u00e4n seitsem\u00e4nkymment\u00e4 vuotta. Silloin teen rituaalin, jossa katkaisen loput piikkilangat pienen minuuden ymp\u00e4rilt\u00e4.<\/h2>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Loput kierrokset menossa…<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittamisen ohella veistin kive\u00e4, maalasin ja tein installaatioita  tarinastani. Alla muutamia kuvia. <\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Rautalangasta muodostui ahdistustani parhaitteni kuvaava teosteni elementti. Yhten\u00e4 mielen h\u00e4m\u00e4r\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 mietin, kieritt\u00e4isink\u00f6 ymp\u00e4rilleni kipua tuottavaa piikkilankaa, ett\u00e4 psyykkinen kipu helpottaisi. J\u00e4tin sen kuitenkin tekem\u00e4tt\u00e4 ja niin syntyi alla oleva teokseni ”\u00c4l\u00e4 ly\u00f6”.<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Valoin vuosia tekemiseni j\u00e4lkeen teoksen betoniin ja k\u00e4vin upottamassa merelle, Susikarin ohitse ruopattuun syv\u00e4v\u00e4yl\u00e4\u00e4n.<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n


<\/p>\n\n\n\n

Alla maalauksiani. Oikealla ”Surun vankila” ja vasemmalla ”Is\u00e4\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4”. Em. teoksessa kuvasin matkaani, kun etsin is\u00e4\u00e4ni Ruhtinaanm\u00e4en taistelukent\u00e4lt\u00e4. Siell\u00e4 joukkueenjohtaja Tauno Johannes K\u00e4rkk\u00e4inen haavoittui vakavasti kranaatin sirpaleesta aivoihin 17.12.1939.<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Tuskan keskell\u00e4 maalattu ”Oma kuva I ja II”. Siin\u00e4 kohdasta kirjoitin runon:<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

”<\/strong>Rajalla,<\/em><\/h2>\n\n\n\n

reunaa en halua ylitt\u00e4\u00e4!<\/em><\/h2>\n\n\n\n

Kuljettava kuoleman kanssa rinnan…<\/em>”<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Alla teokseni ”S\u00e4rkyneen syd\u00e4men suru”.<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Poltin kaikki maalaukseni ja h\u00e4vitin osan veistoksista siin\u00e4 vaiheessa, kun menetimme meille niin rakkaan kotimme vuonna 2010. Kolmas loppuunpalaminen vei matkassaan silloisen ty\u00f6kykyni. T\u00e4st\u00e4 Soisalon saaressa, vuonna 1760 rakennetusta taiteilijakodista piti avata k\u00e4det. Kului seitsem\u00e4n pitk\u00e4\u00e4 vuotta, ett\u00e4 joka kerta, kun astuin johonkin toiseen hirsitaloon, alkoivat kyyneleet virrata poskille.<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 asua korkealla kerrostalon ylimm\u00e4ss\u00e4 ja katsoa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Kotkassa edess\u00e4 avautuvaa merta.<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 asua korkealla kerrostalon ylimm\u00e4ss\u00e4 ja katsoa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Kotkassa ikkunasta ja pavekkeelta avautuvaa merta. Haminaan p\u00e4in parvekkeelta katsoessa tulee aina mieleen Suvasveden Jakamin saaristo,<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Koko lapsuuden ja nuoruuden ajan kasvanut massiivinen emootioiden pato aukesi sis\u00e4lt\u00e4ni. Olin hukkua! En voinut kuvitella, mit\u00e4 kaikkea tuntematonta ja ilmaisematonta tunnetta olinkaan kantanut varhaislapsuudestani asti mukanani! Kun aloin kirjoittamaan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1989, niin jo vuodessa virtasi yli kaksituhatta runoa vihkoihin. <\/h2>\n\n\n\n

Runojeni teemat vaihtelevat tunteiden syvimmist\u00e4 sy\u00f6vereist\u00e4 kepeisiin ja hengitt\u00e4viin aiheisiin, huumorilla h\u00f6ystettyihin ”l\u00e4pp\u00e4runoihin”. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tuntuu, etten rankimpia runojani tule el\u00e4ess\u00e4ni julkaisemaan. Ne j\u00e4\u00e4v\u00e4t ehk\u00e4 postuumeiksi, jos joku kuolemani j\u00e4lkeen sattuu innostumaan tuotannostani.<\/h2>\n\n\n\n

Luontorunous on yksi teemoistani ja ”Helisee rannat” on niist\u00e4 kuuluisin. Siin\u00e4 runossani imitoin lintuja. Viime vuosina olen kirjoittanut runoutta my\u00f6s postmaterialistisesta maailmankuvasta kumpuavasta tietoisuudestani. Teksti\u00e4 on virrannut l\u00e4sn\u00e4olon parantavasta voimasta ja sek\u00e4 t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4n, ett\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien rinnakkaisten todellisuuksien rakenteesta. Osa teksteist\u00e4 on ihan merkillisi\u00e4? Kuin ne olisivat tulleet jostain ”kaukaa” p\u00e4iv\u00e4tietoisuuden rajan takaa, syv\u00e4lt\u00e4 alitajunnasta, korkeammalta min\u00e4lt\u00e4 ylitajunnasta, sielusta asti, mill\u00e4 sanoilla l\u00e4hdett\u00e4 nyt sitten kuvaakaan?<\/h2>\n\n\n\n

Kirjallinen ilmaisu on ollut itselleni ehdottomasti t\u00e4rkein ”tunnety\u00f6kalupakkini” monista instrumenteista!<\/h2>\n\n\n\n

Sen avulla olen j\u00e4\u00e4nyt henkiin!<\/h2>\n\n\n\n

Kiitos sanojen virroille ja kuohuville koskille..,<\/h2>\n\n\n\n

kiitos,<\/h2>\n\n\n\n

     kiitos,<\/h2>\n\n\n\n

          kiitos…<\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 alla kolmenkymmenen vuoden takaista teksti\u00e4:<\/h2>\n\n\n\n

”Ett\u00e4k\u00f6 voisinkin eheyty\u00e4, <\/em><\/h2>\n\n\n\n

                            kasvaa minuksi. <\/em><\/h2>\n\n\n\n

L\u00e4pi ahdistuksen, <\/em><\/h2>\n\n\n\n

                          lukemattomien tuskanlukkojen. <\/em><\/h2>\n\n\n\n

Ihanko totta !<\/em><\/h2>\n\n\n\n

J\u00e4isik\u00f6 masennus polkuni varrelle kyynelten monumentiksi. <\/em><\/h2>\n\n\n\n

Olisiko se ollutkin <\/em>kipe\u00e4n kasvun vaihe, <\/em><\/h2>\n\n\n\n

                                     minuksi tulemisen kohta ?<\/em>”<\/h2>\n\n\n\n

Kuvan alapuolelta l\u00f6ytyy viel\u00e4 pari linkki\u00e4…<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4set kotisivujemme alkuun:<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

BONIS-AVIBUS.FI<\/a><\/em><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4set suoraan kurkkaamaan uusinta innovaatiotani:<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Ukon heureka! <\/strong><\/em><\/a><\/h2>\n\n\n\n
\"\"\/<\/figure>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n
<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ensimm\u00e4iset runoni, niit\u00e4 taisi olla parikymment\u00e4 kappaletta, kirjoitin 1970 luvun lopulla opiskellessani vuoritekniikkaa Lappeenrannassa. Varsinainen kirjoittaminen alkoi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1989 Oulun yliopistollisessa sairaalassa lasten sy\u00f6p\u00e4osastolla. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 runojani saattaa olla yli kaksikymment\u00e4tuhatta. Tarkkaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 en ole laskenut? Kuvassa n\u00e4kyviin vihkoihin olen vuosikymmenien aikana k\u00e4sinkirjoittanut tekstej\u00e4ni. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kirjoittanut enimm\u00e4kseen tietokoneella, joten tiedostoistakin l\u00f6ytyy iso m\u00e4\u00e4r\u00e4 tekstej\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kirjoitan<\/p>\n

Read More<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-13721","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/13721","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=13721"}],"version-history":[{"count":36,"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/13721\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":18928,"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/13721\/revisions\/18928"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=13721"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}