{"id":3813,"date":"2017-11-07T18:55:52","date_gmt":"2017-11-07T16:55:52","guid":{"rendered":"http:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/?page_id=3813"},"modified":"2020-02-19T22:32:01","modified_gmt":"2020-02-19T20:32:01","slug":"osa-5-sodan-toisen-sukupolven-tarina","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/osa-5-sodan-toisen-sukupolven-tarina\/","title":{"rendered":"Osa 5 Sodan toisen sukupolven tarina."},"content":{"rendered":"

T\u00e4st\u00e4 tarinani alkaa…\u00a0<\/strong><\/h2>\n

Ks. Isien sota<\/strong><\/a><\/h2>\n

<\/h2>\n

Ole hyv\u00e4 ja laita t\u00e4t\u00e4 osuutta lukiessasi taustalle soimaan Arvo P\u00e4rtin ”Pari Intervallo”<\/a><\/strong>\u00a0. Silloin p\u00e4\u00e4set paremmin aistimaan sit\u00e4 todellisuutta, josta kerron alla.<\/h2>\n

Kun kappale loppuu, niin klikkaa se taas kuulumaan uudelleen. Anna kyseisen musiikin soida taustalle koko lukemisesi ajan.<\/h2>\n

\"\"<\/h2>\n

Pitk\u00e4 on ollut yll\u00e4 olevassa kuvassa n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 pienell\u00e4 pojalla eheytymisen matka.<\/h2>\n

Kun ensimm\u00e4isi\u00e4 kertoja nuorena miehen\u00e4 putosin tunteiden mustaan aukkoon, en ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mist\u00e4 on kysymys? Oli vain niin kauhean paha olo? Yksi tuttu psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja sanoi: ”Sinulla on paljon tunteita hukassa.” Niin kyll\u00e4 oli ja paljon hukassa? Merkillist\u00e4, ett\u00e4 ne kaikki kuitenkin oli minussa tallessa?<\/h2>\n

\"\"<\/h2>\n

V\u00e4lill\u00e4 el\u00e4m\u00e4 oli ok ja tosi mukavaa yst\u00e4vien kanssa. Mutta sitten yht\u00e4kki\u00e4 jokin tilanne tai ihminen tms. her\u00e4tti aivan kammottavia fiboja? Kuin olisin ”pudonnut” ahdistuksen pime\u00e4\u00e4n ja sielt\u00e4 poisp\u00e4\u00e4sy oli vaivalloista.<\/h2>\n

Muistan toisena vuoritekniikan opiskeluvuonna Lappeenrannassa 1978, ett\u00e4 oireeni alkoivat laajeta. Aloin pel\u00e4t\u00e4 menn\u00e4 ruokalaan.<\/h2>\n

En k\u00e4ynytk\u00e4\u00e4n vuoteen sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 siell\u00e4. K\u00e4teni t\u00e4risiv\u00e4t, jos p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 oli muita. Oireet invalidisoivat sosiaalista el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Kun esimerkiksi tunsin ep\u00e4varmuutta, saatoin hikosin v\u00e4lill\u00e4 niin, ett\u00e4 pisarat vain valuivat norona kasvoillani. Kiusallista sellainen!<\/h2>\n

Yritin silloin opiskeluaikana l\u00f6yt\u00e4\u00e4 selityst\u00e4 pahaan olooni ja\u00a0istui\u00a0monet kerrat<\/span>\u00a0Lappeenrannan kirjastossa lukemassa psykologian kirjallisuutta.<\/h2>\n

OMAN EL\u00c4M\u00c4NI T\u00c4RKEIN TRAUMAANI LIITTYV\u00c4 K\u00c4\u00c4NNEKOHTA OLI VUONNA 1989 VIERAILU KAUNIALAN SOTAVAMMASAIRAALASSA!<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Siell\u00e4 k\u00e4ynti k\u00e4ynnisti minussa ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ja kokemattoman tunteiden tutkimusmatkan.<\/h2>\n

J\u00e4in my\u00f6s jotenkin koukkuun sielt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4ni tarinaan. Siit\u00e4 tulikin yksi el\u00e4m\u00e4nteht\u00e4vist\u00e4ni, siis selvitt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 minua tunnetasolla vaivaava juttu on?<\/h2>\n

Etsin kuumeisesti vastausta kysymykseen, miten trauma voitaisiin purkaa, johtui se sitten mist\u00e4 tahansa k\u00e4rsimyst\u00e4 aiheuttavasta kokemuksesta.<\/h2>\n

Merkitt\u00e4vint\u00e4 itselleni kuitenkin oli, ett\u00e4 l\u00f6ysin vihdoinkin faktoihin perustuvan selityksen tuskatiloihini ja lukuisiin ahdistaviin oireisiini.<\/h2>\n

Ylil\u00e4\u00e4k\u00e4ri oli pyyt\u00e4nyt sihteeri\u00e4\u00e4n hakemaan is\u00e4ni Tauno Johannes K\u00e4rkk\u00e4isen (s. 1914 \u00a0k. 1976) potilasarkistot. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyi epikriisej\u00e4, is\u00e4n ja \u00e4idin l\u00e4\u00e4k\u00e4reille kirjoittamia kirjeit\u00e4, kopioita l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden vanhemmilleni l\u00e4hett\u00e4mist\u00e4 kirjeist\u00e4. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyi aamu- ja iltaraportteja is\u00e4ni tilanteesta.<\/h2>\n

Pyysin saada tutustua aineistoihin ja ojentaessaan minulle lainaksi t\u00e4t\u00e4 dokumentaatiota, sanoi l\u00e4\u00e4k\u00e4ri: ”T\u00e4m\u00e4 on niin kovaa aineistoa, ett\u00e4 joku voisi sit\u00e4 lukiessa menn\u00e4 sekaisin. Sin\u00e4 et ole sellainen. K\u00e4y siell\u00e4, mutta muista tulla takaisin!”<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Kiitin, laitoin paperit salkkuuni ja l\u00e4hdin.<\/h2>\n

Hypp\u00e4sin bussiin ja istuin. Kaikki piirtyi minuun kuin hidastetussa filmiss\u00e4.<\/h2>\n

Paikkakin bussissa on j\u00e4\u00e4nyt mieleeni. Avasin salkun ja aloin selailla kellastuneita sivuja. Pys\u00e4htyin yhdelle sivulle. Siin\u00e4 kirjoitettiin perheest\u00e4mme aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Min\u00e4 olin silloin puolivuotias, valkoisissa vaunuissa.<\/h2>\n

Muistan, kun kyyneleit\u00e4 alkoi virrata poskilleni matkalla kohti Helsingin keskustaa… lukittujen tunteiden pato murtui ja voimalla…<\/h2>\n

Is\u00e4ni oli ollut talvisodassa joukkueenjohtaja. Ruhtinaanm\u00e4en taistelussa 17.12. 1939 h\u00e4n haavoittui aivoihin kranaatin sirpaleesta. Vamma oli vakava!<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Synnyin nuorimmaksi lapseksi is\u00e4ni toiseen perheeseen. Is\u00e4ll\u00e4 oli edellisest\u00e4 avioliitosta kolme lasta ja meid\u00e4n perheess\u00e4 oli lis\u00e4kseni kaksi vanhempaa sisarusta. Minun odotuksen, syntym\u00e4n ja varhaislapsuuteni aikana is\u00e4n tilanne huononi koko ajan. \u00c4itini kuormittui \u00e4\u00e4rimmilleen. Haavoittumisen seurauksena is\u00e4lle tullut aivovamma aiheutti ”h\u00e4m\u00e4r\u00e4tiloja”!<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

\u00a0Alla teokseni ”Is\u00e4, lapsuuteni peili”.<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Rintamalinjat tulivat kotiin asti. Vamma iski voimalla lapsiperheen arkeen. V\u00e4lill\u00e4 is\u00e4 n\u00e4ki \u00e4idin lottana ja meid\u00e4t ven\u00e4l\u00e4iset lapsina.<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Kun aikuisena prosessoin n\u00e4it\u00e4 lapsuuteni asioita, niin terapioista huolimatta paha oloni vain jatku ja jatkui. Kuulin, ett\u00e4 joku on saanut helpotusta k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 l\u00e4pi ”syntym\u00e4traumansa”. \u00c4itini oli kertonut minun olleen kaksonen. Veljeni oli kuollut synnytyksess\u00e4.<\/h2>\n

Otin tarkemmin selv\u00e4\u00e4 omasta syntym\u00e4st\u00e4ni ja sain Oulusta syntytyskertomuksen:<\/h2>\n

\"\"<\/h2>\n

Olin syntynyt 4.4.1955 klo 17.12. Veljeni oli j\u00e4\u00e4nyt synnytyskavaan kiinni. Ettei \u00e4iti oli kuollut, tehtiin 5.4. klo 00:15 kallonmurskaaminen.<\/h2>\n

Alla veistokseni ”Toivotut”. Siin\u00e4 veljeni ja min\u00e4 viel\u00e4 kohdussa.<\/h2>\n

\"\"<\/h2>\n

Vasta ollessani kolmenkymmenenviiden ik\u00e4inen, tuli pakottava tarve saada tiet\u00e4\u00e4,minne on\u00a0 kaksoisveljeni haudattu? Paikka l\u00f6ytyi hautausmaan arkistoista. Veljeni haudalla ei ollut kive\u00e4. Siihen viereen oli haudattu l\u00e4hes samaan aikaa kuollut lapsi.<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Miksi kerron t\u00e4m\u00e4n syntym\u00e4casen? Se liittyy yhten\u00e4 oleellisena osana toipumisen vaiheistani.<\/h2>\n

K\u00e4vin kaksi kertaa Lindqvistin Martin luona M\u00e4ntyharjulla. Olin tavannut h\u00e4net psykodraamassa. Martti sanoi, ett\u00e4 t\u00e4rkein ihmissuhde, mik\u00e4 minun kannattaa tunnetasolla k\u00e4sitell\u00e4, on juuri suhde kaksosveljeni.<\/h2>\n

Miten oikeassa h\u00e4n olikaan. Ty\u00f6stin suhdettamme kirjoittamalla ja veist\u00e4m\u00e4ll\u00e4.<\/h2>\n

Alla teokseni, joka kuvaa velje\u00e4ni ja minua kohdussa.<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Siit\u00e4 Martin tapaamisesta meni l\u00e4hes viisitoista vuotta, kun sitten veljeni ”ilmestyi” minulle prosessoidessani Brandon Baysin kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Matka-menetelm\u00e4ll\u00e4. Kokemus oli totisesti j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4!<\/strong><\/h2>\n

En voinut arvata, en pieness\u00e4 mieless\u00e4 kuvitella, miten valtavaa vihaa olin kantanut ”helpolla p\u00e4\u00e4ssytt\u00e4” kaksosvelje\u00e4ni kohtaa! Keskustelu oli vahvimpia, mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni olen kokenut. V\u00e4lien selvittely p\u00e4\u00e4ttyi anteeksiantoon. Koko matkaprosessin kokemus oli niin voimakas ja katarsinen<\/a><\/strong>, ett\u00e4 sit\u00e4 ennen l\u00e4hes jatkuva ahdistus h\u00e4ipyi t\u00e4ysin pois samalla kertaa moneksi kuukaudeksi. Trauman vetovoima hellitti ja pystyin olemaan hetkess\u00e4 l\u00e4sn\u00e4.<\/h2>\n

Varhaisuudessa syv\u00e4lle muistin pimentoihin kaivautunut kokemus oli, kun \u00e4itimme vei meid\u00e4t lapset l\u00e4hes vuodeksi sukulaispaikkaan… tavallaan ”sijoitukseen”. H\u00e4n ei meit\u00e4 silloin pystynyt hoitamaan. Olin i\u00e4lt\u00e4ni\u00a0 2-3 vuotias.<\/h2>\n

Alla olevan veistoksen, maalauksen ja kuvainstallaation nimi on ”\u00c4itiiiii, \u00e4l\u00e4 j\u00e4t\u00e4”.<\/h2>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4kirjassani:<\/h2>\n

”Lapsuuteni kuusi,<\/em><\/h2>\n

\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0siin\u00e4 liiterin l\u00e4hell\u00e4,<\/em><\/h2>\n

\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 kammarin ikkunasta n\u00e4kyv\u00e4.<\/em><\/h2>\n

 <\/p>\n

Huomasin,<\/em><\/h2>\n

\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0muut kulkivat sen ohitse.<\/em><\/h2>\n

<\/h2>\n

N\u00e4in sen itkev\u00e4n,<\/em><\/h2>\n

\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0pihka valui suurista silmist\u00e4.<\/em><\/h2>\n

<\/h2>\n

Illalla hiivin hiljaa,<\/em><\/h2>\n

\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 kiedoin k\u00e4teni kuusen ymp\u00e4rille<\/em><\/h2>\n

\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0ja syliss\u00e4ni nyyhkytti yksin\u00e4inen puu.<\/em>”<\/h2>\n

<\/h2>\n

Ollessani kolmen, toi \u00e4itini meid\u00e4t Rovaniemelle, jonne sitten asetuimme.<\/h2>\n

Sota tuli siell\u00e4kin v\u00e4lill\u00e4 kotiimme.\u00a0 Ennen kansakoulua oli t\u00e4llaisia \u00f6it\u00e4!<\/h2>\n

P\u00e4iv\u00e4kirjassani:<\/h2>\n

”Is\u00e4ni, <\/em><\/h2>\n

sataprosenttinen aivoinvalidi, <\/em><\/h2>\n

kranaatista osansa saanut.<\/em><\/h2>\n

Muistan er\u00e4\u00e4nkin y\u00f6n. <\/em><\/h2>\n

\u00c4itini oli valvomassa osastollaan. <\/em><\/h2>\n

Is\u00e4ni ampui \u201dryssi\u00e4\u201d. <\/em><\/h2>\n

”Konekiv\u00e4\u00e4risarjat” pyyhkiv\u00e4t makuuhuoneen ilmaa. <\/em><\/h2>\n

Pidin is\u00e4\u00e4ni toisesta k\u00e4dest\u00e4, <\/em><\/h2>\n

veljeni piti toisesta. <\/em><\/h2>\n

Houreissaan valittaen, <\/em><\/h2>\n

is\u00e4ni huusi; <\/em><\/h2>\n

” \u00c4LK\u00c4\u00c4 J\u00c4TT\u00c4K\u00d6, \u00c4LK\u00c4\u00c4 ! ! ” <\/em><\/h2>\n

Pelon y\u00f6n, <\/em><\/h2>\n

sen muistan kuin eilisen, <\/em><\/h2>\n

vuosikymmeni\u00e4 sitten olleen eilisen.”<\/em><\/h2>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Yll\u00e4 kuvakollaasi ”Sotatrauma”<\/p>\n

 <\/p>\n

Sodasta tulleen, is\u00e4lt\u00e4 pojalle siirtyneen trauman purkaminen osoittautui l\u00e4hes ylivoimaiseksi teht\u00e4v\u00e4ksi! Monia vuosikymmeni\u00e4 sitten olleilla alkeellisilla tunnety\u00f6kaluilla, siis tavallisella keskusteluun pohjautuvalla psykoterapialla, kun ei yksinkertaisesti p\u00e4\u00e4se sinne rintamalinjojen v\u00e4liin ”ei kenek\u00e4\u00e4n maalle”. Syli\u00e4 aikuisen sis\u00e4ll\u00e4 oleva lapsi tarvitsee; rakastavaa, hell\u00e4\u00e4 ja turvallista syli\u00e4. Alla kuva siit\u00e4, mit\u00e4 lapselle tapahtuu traumatisoituessaan. El\u00e4m\u00e4n tantereelle syntyy tunteiden ment\u00e4vi\u00e4 mustia aukkoja.<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Onneksi nyky\u00e4\u00e4n on monipuolisia tunnety\u00f6skentelymenetelmi\u00e4 tunnevammojen hoitamiseen. Niist\u00e4 olen ker\u00e4nnyt tietoja omalle sivulleen.<\/h2>\n

Aikoinaan toivoin, ett\u00e4 olisipa maassamme sellaisia joukkosidontapaikkoja, joissa traumoista haavoittuneet voisivat olla aidosti kaikkien tunteiden kanssa totta. Sellaisia paikkoja, joissa oireiden vahvaa viesti\u00e4 uskallettaisiin kuunnella. Siell\u00e4 voisi olla mahdollista sitoa toinen toistemme haavoja.<\/h2>\n

Olemme kokoajan l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 uudenlaista, tunteita kohtaavaa ty\u00f6skentelytapaa. Mm. Syrj\u00e4l\u00e4n Teemun vet\u00e4m\u00e4t Miesten viikonloput mahdollistavat eheytymist\u00e4.<\/h2>\n

Sukupolvilta toiselle kulkeutuvista taakoista voidaan luovuudella p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti. Ote Pirkko Siltalan kirjasta ”Taakkasiirtym\u00e4”<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

<\/h2>\n

<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Pitk\u00e4, vuosikausia kest\u00e4nyt matka, oli purkaa sis\u00e4lle j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 vihaa. Sielt\u00e4 kaiken kuonan alta paljastui el\u00e4m\u00e4n kauneus herkkyys ja rakkaus.<\/h2>\n

Is\u00e4 Tauno Johannes oli tunteva mies, kaunosielu. T\u00e4ss\u00e4 alla h\u00e4nen kirjoittamaansa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1949, jolloin Tauno Johannes K\u00e4rkk\u00e4inen seurusteli Katri Vilhelmiina Tenhusen kanssa.<\/h2>\n

Kun ensi kertaa sain lukea t\u00e4m\u00e4n kohdan is\u00e4ni vihosta, virtasi minussa paljon tunteita. Ihana ”testamentti pojalle”\u00a0<\/span><\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

\u00c4idin kirje kosketti. Kiitos rakas \u00e4itini\u00a0<\/span><\/h2>\n

Teit meid\u00e4n eteemme juuri niin paljon ja sill\u00e4 ymm\u00e4rryksell\u00e4, mihin sin\u00e4 siin\u00e4 l\u00e4hes mahdottomassa tilanteessasi pystyit.<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Kiitos rakkaat is\u00e4\u00a0<\/span> ja \u00e4iti\u00a0<\/span><\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

\"\"<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4st\u00e4 tarinani alkaa…\u00a0 Ks. Isien sota Ole hyv\u00e4 ja laita t\u00e4t\u00e4 osuutta lukiessasi taustalle soimaan Arvo P\u00e4rtin ”Pari Intervallo”\u00a0. Silloin p\u00e4\u00e4set paremmin aistimaan sit\u00e4 todellisuutta, josta kerron alla. Kun kappale loppuu, niin klikkaa se taas kuulumaan uudelleen. Anna kyseisen musiikin soida taustalle koko lukemisesi ajan. Pitk\u00e4 on ollut yll\u00e4 olevassa kuvassa n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 pienell\u00e4 pojalla eheytymisen matka. Kun ensimm\u00e4isi\u00e4 kertoja nuorena<\/p>\n

Read More<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-3813","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/3813","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3813"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/3813\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6112,"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/3813\/revisions\/6112"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3813"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}