{"id":7782,"date":"2021-01-03T18:00:59","date_gmt":"2021-01-03T16:00:59","guid":{"rendered":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/?page_id=7782"},"modified":"2025-07-18T06:54:20","modified_gmt":"2025-07-18T03:54:20","slug":"tarinoita-inkerin-ja-ukon-runopolun-varrelta","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/tarinoita-inkerin-ja-ukon-runopolun-varrelta\/","title":{"rendered":"Tarinoita Inkerin ja Ukon runopolun varrelta…"},"content":{"rendered":"

\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 sivulla on K\u00e4rkk\u00e4isen Inkerin <\/strong>(os. Nissinen)\u00a0<\/strong>ja Ukon (ent. nimi Paavo Johannes) tarinoita el\u00e4m\u00e4nmatkamme varrelta.<\/strong><\/h1>\n

Meille molemmille runous on antanut suuntaviittoja, erityisesti silloin, kun ollut haasteellisen kipeit\u00e4 vaiheita. Jo nuoruudessamme meill\u00e4 molemmilla oli omat vihkomme, johon j\u00e4ljensimme meille t\u00e4rkeit\u00e4 runoja. Ole hyv\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 tarinaamme <\/span> <\/span>\u00a0<\/strong><\/h1>\n

\u00a0<\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

Min\u00e4 Inkeri synnyin Soisalon saaressa, Lepp\u00e4virralla, Kurjalan kyl\u00e4n Hirvolanniemen tilan kammarissa viisikymment\u00e4 luvulla.<\/strong><\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

Runous tuli el\u00e4m\u00e4\u00e4ni kodissa olleiden kirjojen kautta. Meill\u00e4 oli mm. Anna-Maija Raittilan ja Viljo Kajavan runokirjoja. Kirjoitin omaan vihkooni minulle t\u00e4rkeit\u00e4 runoja. T\u00e4ss\u00e4 alla vihkoni kansi ja yksi Anna-Maija Raittilan runo.\u00a0\u00a0<\/strong><\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

Itse olen luonut yli nelj\u00e4 vuosikymment\u00e4 tekstiilitaidetta ja kirjoittanut vain muutamia runoja. Luen sinulle yhden esimerkin. Se runo syntyi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2012 ty\u00f6skennelless\u00e4ni alla kuvassa n\u00e4kyv\u00e4n ”Turvaverkko ja muita verkostoja” taideteoksen materiaalien parissa. Poltin kuparilankoja saadakseni teoksiini erilaisia s\u00e4vyj\u00e4. Samassa luovassa prosessissa syntyi my\u00f6s taideteossarja ”Pikarij\u00e4k\u00e4l\u00e4”. Niit\u00e4 n\u00e4kyy Turvaverkon alla. Muotoilin polttamistani kuparilangoista puiden juuriin pikarij\u00e4k\u00e4li\u00e4. Idea niist\u00e4 sai alkunsa Helvi Juvosen runosta:<\/strong><\/h1>\n

”<\/strong>J\u00e4k\u00e4l\u00e4 nosti pikarinsa hauraan,<\/em><\/h1>\n

ja sade t\u00e4ytti sen, ja pisarassa<\/em><\/h1>\n

kimalsi taivas tuulta pid\u00e4tt\u00e4en.<\/em><\/h1>\n

J\u00e4k\u00e4l\u00e4 nosti pikarinsa hauraan:<\/em><\/h1>\n

Nyt malja el\u00e4m\u00e4mme rikkaudelle.”<\/em><\/h1>\n

Helvi Juvonen<\/em><\/h1>\n

\u00a0<\/h1>\n

\u00a0<\/strong><\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

Klikaa ensin \u00e4\u00e4nitiedosto ”Turvaverkko ja muita verkostoja”.\u00a0<\/strong><\/h1>\n

Sen alussa kerron muutamalla sanalla teoksestani ja sitten, kun aloitan lukea runoani, niin voit laittaa musiikkitaustan soimaan. Sulje hetkeksi silm\u00e4si.<\/strong><\/h1>\n

Runon j\u00e4lkeen voit avata silm\u00e4t ja viel\u00e4 musiikin soidessa katsella teoksiani. Kuvia kuvia l\u00f6ytyy alta.\u00a0\u00a0<\/strong><\/h1>\n

<\/div><\/div><\/div> T\u00e4st\u00e4 vasemmalta klikkaamalla voit kuunnella tulkintani ”Turvaverkko ja muita verkostoja” -runoni.<\/strong><\/h1>\n

https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=1eiRMNvikLg
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

Skrollaan viel\u00e4\u00a0 musiikkivideon kohlalle. Hengit\u00e4 sis\u00e4\u00e4n ja ulos kaikessa rauhassa ja anna musiikin merenaaltojen rentouttaa sinua. <\/strong><\/h1>\n

Kun Stanton Lanierin kaunis musiikki p\u00e4\u00e4ttyy, voit siirty\u00e4 katsomaaan ja kuuntelemaaan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022 teoksiini syntyneen runoni.<\/strong><\/h1>\n

Ks. H\u00e4n halasi merenrannan kive\u00e4.<\/em><\/a><\/strong><\/h1>\n

T\u00e4st\u00e4 alla olevasta linkist\u00e4 p\u00e4\u00e4set k\u00e4ym\u00e4\u00e4n 70 -vuotisjuhlan\u00e4yttelyss\u00e4ni. Kotkan Taiteilijaseuran Omakuva galleriassa\u00a0 oli esill\u00e4 kolmen sukupolven teoksia.<\/strong><\/h1>\n

Ks. Juurilta taiden\u00e4yttely<\/em><\/a><\/strong><\/h1>\n

Mik\u00e4li haluat k\u00e4yd\u00e4 katsomassa muitakin teoksiani, niin t\u00e4st\u00e4 linkist\u00e4 p\u00e4\u00e4set sivuilleni: Lis\u00e4\u00e4 Inkerin teoksia.<\/em>\u00a0<\/a><\/strong><\/h1>\n

T\u00e4st\u00e4 alta p\u00e4\u00e4set sitten seuraavaksi tutustumaan runoilija Ukko K\u00e4rkk\u00e4isen polkuun…<\/b><\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

Tuossa yll\u00e4 oikealla min\u00e4 istun nuorena miehen\u00e4 pitsinen baskeri p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kiehisi\u00e4 vuolemassa. Vierell\u00e4ni puunrungolla on pieni kimppu rentukoita ja ruskeiden samettifarkkujen takataskussa pilkist\u00e4\u00e4 piippu ja tupakkamassi.\u00a0<\/strong><\/h1>\n

Samoin kuin Inkeri, niin min\u00e4kin kirjoitin rakastamieni runoilijoiden tekstej\u00e4 vihkooni.<\/strong><\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

Olen pohjoisen poika ja suurimman osan lapsuutta sek\u00e4 nuoruutta Rovaniemell\u00e4 asunut metsien, tuntureiden, soiden ja jokivarsien samoaja.<\/strong><\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

Runouteen minut tutustuttivat hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4ni ja nuoruudessa runoilijoista suurimman vaikutuksen minuun teki Risto Rasa. T\u00e4n\u00e4 vuonna tulee 50 vuotta t\u00e4yteen h\u00e4nen esikoisteoksensa julkistamisesta. ”Mets\u00e4n sein\u00e4 on vain vihre\u00e4 ovi” merkitsi minulle, luontofriikille, todella paljon <\/span>\u00a0<\/strong><\/h1>\n

”Mets\u00e4n sein\u00e4<\/em><\/h1>\n

on vain vihre\u00e4 ovi,<\/em><\/h1>\n

josta valo ohjaa yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4.”<\/em><\/h1>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

”Linnun\u00e4\u00e4nten joukossa<\/em><\/h1>\n

on yksi surullinen.<\/em><\/h1>\n

Kun sen erottaa,<\/em><\/h1>\n

ei hetkeen kuule niit\u00e4 muita.”<\/em><\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

Luin my\u00f6s Helena Anhavan runoja. ”Murheellisten kuullen on puhuttava hiljaa” teki vaikutuksen.<\/strong><\/h1>\n

”Itse\u00e4\u00e4n on turha l\u00e4hte\u00e4 pakoon,<\/em><\/h1>\n

se tulee mukana.”<\/em><\/h1>\n

\u00a0<\/h1>\n

”Se on se tunne<\/em><\/h1>\n

ett\u00e4 ei kelpaa<\/em><\/h1>\n

ei mihink\u00e4\u00e4n<\/em><\/h1>\n

eik\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n.”<\/em><\/h1>\n

\u00a0<\/h1>\n

My\u00f6s Niilo Rauhalan tuotanto kului k\u00e4siss\u00e4ni. Erityisesti yksi h\u00e4nen runonsa oli minulle, el\u00e4m\u00e4ni yhdess\u00e4 vaikeimmista vaiheistani, toivoa antava. Muistan, miten luin printtaamastani paperilapusta sit\u00e4 usein ty\u00f6huoneeni sein\u00e4lt\u00e4, tietokoneen vierest\u00e4:<\/strong><\/h1>\n

”Saat n\u00f6yryytyksist\u00e4 kukkasen,<\/em><\/h1>\n

jos olet taitava,<\/em><\/h1>\n

jos et tuulisp\u00e4\u00e4n\u00e4 puhalla valmiita ter\u00e4lehti\u00e4 k\u00e4sist\u00e4si.<\/em><\/h1>\n

Hiljaisuudessa ne liittyv\u00e4t yhteen,<\/em><\/h1>\n

niinkuin luu kasvaa luuhun kipe\u00e4n k\u00e4\u00e4reen sis\u00e4ll\u00e4.”<\/em><\/h1>\n

Aikuisuudessa minua ovat puhutelleet\u00a0 Maaria Leinosen runot. Muista runoilijoista on syv\u00e4lle mieleeni j\u00e4\u00e4nyt Leif F\u00e4rding:<\/strong><\/h1>\n

”<\/b><\/strong>Y\u00f6 y\u00f6lt\u00e4 jokin minussa kirkastuu,\u00a0<\/em>
\u00a0 \u00a0 \u00a0 y\u00f6 y\u00f6lt\u00e4 jokin minussa muuttuu kauniiksi.\u00a0<\/em>
\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 Min\u00e4 eksyin tihe\u00e4\u00e4n sumuun\u00a0<\/em>
\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 ja kuulin vain et\u00e4ist\u00e4 huuhkajaa.\u00a0<\/em>
Kun tuli t\u00e4ydenkuun aika ja selkeiden \u00f6iden aika,\u00a0<\/em>
\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0otin soittimeni ja runoilin….”<\/em><\/h1>\n

Monta vuosikymment\u00e4 olemme molemmat rakastaneet Ulrich Schafferin runoutta. T\u00e4ss\u00e4 linkiss\u00e4 kerromme, miten nautimme h\u00e4nen tuotannostaan, v\u00e4lill\u00e4, l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in: Vuoden 2021 ensimm\u00e4isiksi runoiksi tulivat n\u00e4m\u00e4.<\/a><\/em><\/strong><\/h1>\n

\u00a0 \u00a0 ****<\/strong><\/h1>\n

Ensimm\u00e4iset muutamat omat runoni kirjoitin 1970 luvun lopulla opiskellessani Lappeenrannassa.<\/strong><\/h1>\n

Varsinainen sanojen tulva alkoi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1989. Sen j\u00e4lkeen runoja on syntynyt t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 l\u00e4hes 30 000. En ole niit\u00e4\u00a0 kaikkia edes tarkkaan laskenut. Puolessatoista vuodessa, lokakuulle 1990 menness\u00e4, olin kirjoittanut jo 2500 runoa. Nyt niit\u00e4 on kyll\u00e4 kertynyt yli kolmekymmenen vuoden aikana jo melkoinen m\u00e4\u00e4r\u00e4. Alla k\u00e4sin kirjoittamiani vihkoja. Viimeiset kymmenen vuotta ovat tiedostot t\u00e4yttyneet runoistani.<\/strong><\/h1>\n

\u00a0<\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

Olen julkaissut vain yhden omakustanteen. Painattamiseen sain tukea Sy\u00f6p\u00e4yhdistykselt\u00e4.<\/b><\/h1>\n

Kirja alkaa t\u00e4ll\u00e4 runolla:<\/b><\/h1>\n

”<\/b>Tartut pienell\u00e4 k\u00e4dell\u00e4si k\u00e4teeni,<\/em><\/h1>\n

hidastan askeleita.<\/em>”<\/b><\/h1>\n

Ja p\u00e4\u00e4ttyy t\u00e4h\u00e4n:<\/b><\/h1>\n

”<\/b>Ett\u00e4k\u00f6 voisinkin eheyty\u00e4,<\/i><\/h1>\n

kasvaa minuksi.<\/i><\/p>\n

Ett\u00e4k\u00f6 l\u00e4pi ahdistuksen,<\/i><\/p>\n

lukemattomien tuskanlukkojen.<\/i><\/p>\n

Ihanko totta !<\/i><\/p>\n

J\u00e4isik\u00f6 masennus polkuni varrelle <\/i><\/p>\n

kyynelten monumentiksi?<\/i><\/p>\n

Olisiko se ollutkin <\/i><\/p>\n

kipe\u00e4n kasvun vaihe,<\/i><\/p>\n

minuksi tulemisen kohta ?<\/i><\/p>\n

\u00a0<\/h1>\n

T\u00e4m\u00e4 ihme tapahtui!<\/strong><\/h1>\n

Syntyi kyynelten monumentti,<\/strong><\/h1>\n

valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 tunteista kertovia runoja.<\/strong><\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

Olen palannut usein muutamaan, kolmekymment\u00e4 vuotta sitten kirjoittamaani runoon. <\/strong>Vedimme silloin vaimoni kanssa Rovaniemell\u00e4 Mannerheimin lastensuojeluliitossa ohjaavan kasvatuksen kurssia. Siell\u00e4 k\u00e4vimme keskustelua siit\u00e4, miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on tulla tietoiseksi saamistamme haitallisista kasvatusmalleista. My\u00f6nteiset, lasta rakastavat ja turvaavat mallit ovat arvokkainta, mit\u00e4 voimme seuraavalle polvelle antaa.<\/strong><\/h1>\n

Pohdin niin\u00e4 ruuhkavuosina, pienten lasten monesti niin hermostuneena is\u00e4n\u00e4, millaisia ”nauhoja” olen saanut sodan traumojen runtelemilta vanhemmiltani, omalta \u00e4idilt\u00e4ni ja is\u00e4lt\u00e4ni.<\/strong><\/h1>\n

Yksi lyhyt runoni niilt\u00e4 ajoilta kuvaa edell\u00e4 mainittua tilannetta.<\/strong><\/h1>\n

”Min\u00e4,<\/em><\/h1>\n

sodan toinen sukupolvi.<\/em><\/h1>\n

Aivoissani is\u00e4n sirpaleet,<\/em><\/h1>\n

sodan,<\/em><\/h1>\n

kauhun sirpaleet.<\/em>”<\/strong><\/h1>\n

Ty\u00f6skentelin silloin geofysiikan osastolla ja yksi osa ty\u00f6st\u00e4ni liittyi tietokoneohjelmointiin. K\u00e4ytin n\u00e4it\u00e4 teemoja alla olevassa runossani:<\/strong><\/h1>\n

\u201dVihani,<\/p>\n

kuin tietokonevirus,<\/p>\n

piilossa kovalevyll\u00e4ni,<\/p>\n

aivoissani.<\/p>\n

Kesken ohjelman,<\/p>\n

alkaa monistaa itse\u00e4\u00e4n<\/p>\n

t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaiken tilan.<\/p>\n

Hakemistossa vain:<\/p>\n

Directory of C:\/system<\/b><\/p>\n

VIHA.EXE<\/b><\/p>\n

VIHA.EXE<\/b><\/p>\n

VIHA.EXE<\/b><\/p>\n

\u2026<\/p>\n

Olisipa debuggeri<\/p>\n

ja p\u00e4\u00e4sisinp\u00e4 tutkimaan viruksen koodia.<\/p>\n

Jos osaisin,<\/p>\n

muuttaisin proseduurin.<\/p>\n

Hakemistossa:<\/p>\n

Directory of C:\/system<\/b><\/p>\n

RAKKAUS.EXE<\/b><\/p>\n

RAKKAUS.EXE<\/b><\/p>\n

RAKKAUS.EXE\u201d<\/b><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/h1>\n

(Debuggeri on j\u00e4jitysohjelmisto, jolla voi etsi\u00e4 tietokoneviruksen koodia.)<\/strong><\/h1>\n

Tein paljon ”psyykkist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4”, luin kasvatusoppaista ja psykologiaa. Hain my\u00f6s terapeuttista apua itselleni. Toivoin syd\u00e4mest\u00e4ni, lasteni vuoksi, ett\u00e4 voisin katkaista edelliselt\u00e4 sukupolvelta tullutta kipe\u00e4\u00e4 tai ett\u00e4 ainakin osan vihanauhoista voisin \u00e4\u00e4nitt\u00e4\u00e4 uudelleen rakkaudella <\/strong><\/span><\/strong><\/h1>\n

Lapsuudessani lapsen v\u00e4kivaltainen kurittaminen oli yleist\u00e4, valtavirta kasvatusta ja siihen jopa kehoitettiin. ”Joka vitsaa s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, se vihaa lastaan”… tai ”joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”. Ne olivat kyll\u00e4 niin sitten v\u00e4\u00e4ristyneit\u00e4 ohjelmointeja. Turvalliset rajat ovat t\u00e4rke\u00e4t, mutta mill\u00e4 ne vet\u00e4\u00e4, vihalla vai rakkaudella?<\/strong><\/h1>\n

Omat lapset ik\u00e4vaiheissaan her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t eloon juuri ne tunteet, jotka ovat j\u00e4\u00e4neet ilmaisua vaille vanhemman omassa lapsuudessa. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 ne tulevat takautuvina sijoituksina. Mit\u00e4 tallettaa, sit\u00e4 nostaa. T\u00e4ss\u00e4 yksi pieni runoni.\u00a0<\/strong><\/h1>\n

\u00a0<\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 alla on<\/strong>\u00a0nauhoihin liittyv\u00e4<\/strong> nelj\u00e4n runon sarja. Laita ensin taustamusiikki soimaan ja klikkaa sitten runo\u00e4\u00e4nitykset.<\/strong><\/h1>\n

https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=WesTeGGwLGg<\/p>\n

<\/div><\/div><\/div> T\u00e4st\u00e4 vasemmalta klikkaamalla voit kuunnella runot. Alkuun ja runojen v\u00e4leihin olen tehnyt tilaa musiikille.\u00a0<\/strong><\/h1>\n\r\n\t\t
\r\n
<\/i> Napsauttamalla t\u00e4t\u00e4 l\u00f6ytyy runojeni kirjallinen versio<\/div>\r\n\t\t\t\t
\r\n\t\t\t\t\t\n

\u201dJa viel\u00e4 pienen korvissa,<\/i><\/p>\n

poimujen k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4.<\/i><\/p>\n

Sinne sanani katosivat kuin mikrofoniin,<\/i><\/p>\n

elini\u00e4ksi,<\/i><\/p>\n

nauha-arkistojen loputtomiin hyllyihin.\u201d<\/i><\/p>\n

****<\/p>\n

\u201dL\u00e4hes jokaisella <\/i><\/p>\n

omien vanhempien nauhat <\/i><\/p>\n

tarkkaan kopioitu <\/i><\/p>\n

ja niit\u00e4 soitellessa aika kuluu <\/i><\/p>\n

p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 vuosiin, <\/i><\/p>\n

harmauteen asti. <\/i><\/p>\n

Vain harvat tarkistavat laadun, <\/i><\/p>\n

toiston tarkkuuden, <\/i><\/p>\n

\u00e4\u00e4nityksen mielekkyyden. <\/i><\/p>\n

Soitellaan vain, <\/i><\/p>\n

bassot r\u00e4misten\u2026<\/i> \u201d<\/p>\n

****<\/p>\n

\u201dV\u00e4lill\u00e4 pinna on tosi tiukoilla,<\/i><\/p>\n

aivan pienest\u00e4kin hermostuu,<\/i><\/p>\n

tulee sanottua kovasti.<\/i><\/p>\n

Kun on v\u00e4synyt,<\/i><\/p>\n

huolia t\u00e4ynn\u00e4.<\/i><\/p>\n

Silloin ei tarvita paljonkaan melua.<\/i><\/p>\n

Ja varsinkin,<\/i><\/p>\n

jos jostain asiasta on sanonut monta kertaa,<\/i><\/p>\n

eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n tunnu menev\u00e4n perille,<\/i><\/p>\n

silloin pamahtaa.<\/i><\/p>\n

Huutamisen j\u00e4lkeen h\u00e4vett\u00e4\u00e4,<\/i><\/p>\n

tulee kurja olo,<\/i><\/p>\n

paha mieli.<\/i><\/p>\n

Onneksi riidat voidaan sopia,<\/i><\/p>\n

on mahdollisuus pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi,<\/i><\/p>\n

antaa anteeksi.\u201d<\/i><\/p>\n

****<\/p>\n

\u201dOlisiko nyt tullut aika,<\/i><\/p>\n

meid\u00e4n aikuisten,<\/i><\/p>\n

menn\u00e4 itsess\u00e4mme asuvan lapsen luo.<\/i><\/p>\n

Olisiko nyt aika,<\/i><\/p>\n

ottaa pieni turvalliseen syliin,<\/i><\/p>\n

antaa tilaa pitk\u00e4lle surulle.<\/i><\/p>\n

Olisiko nyt aika,<\/i><\/p>\n

kaivaa sielustamme <\/i><\/p>\n

kipe\u00e4t vitsat,<\/i><\/p>\n

asettaa ne kyynelill\u00e4 t\u00e4ytettyyn maljakkoon,<\/i><\/p>\n

antaa anteeksi edellisen sukupolven ly\u00f6nnit,<\/i><\/p>\n

lukemattomat tukkap\u00f6llyt.<\/i><\/p>\n

Olisiko nyt aikaa odottaa…<\/i><\/p>\n

Katsoa, <\/i><\/p>\n

miten el\u00e4m\u00e4n her\u00e4tess\u00e4 <\/i><\/p>\n

vihre\u00e4t silmut avautuvat<\/i>.\u201d<\/p>\n

<\/div><\/div> \r\n\t\t\t\t<\/div>\r\n\t\t\t<\/div><\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

Olen laittanut joitakin runojani kuunneltavaksi Bonis-Avibuksen kotisivuilleni. Jostain syyst\u00e4, jota en oikein itsek\u00e4\u00e4n tied\u00e4, nousee omasta tuotannostani yksi runoni minulle erityisen merkitykselliseksi.<\/strong><\/h1>\n

Se l\u00f6ytyy t\u00e4\u00e4lt\u00e4: ”Tunturipurojen viisaus<\/a>”.<\/em><\/strong><\/h1>\n

Ehk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on koko el\u00e4m\u00e4ni pituisen matka yksi perusteema, tunturipurojen viisaus, suru aarteena?<\/strong><\/h1>\n

Koko tuotantoni ehdoton yleis\u00f6nsuosikki on yli 20 vuotta sitten syntynyt luontorunoni. Olen esitt\u00e4nyt sit\u00e4\u00a0 kymmenille tuhansille ihmisille. Siin\u00e4 runossa imitoin rakastamiani lintuja. Ole hyv\u00e4: ”Helisee Rannat<\/a>”.<\/em><\/strong><\/h1>\n

Silloin, kun runon esitt\u00e4\u00e4 yleis\u00f6lle, tilanne on toisenlainen.\u00a0<\/strong>T\u00e4ss\u00e4 alla on hauska livetaltiointi Suomen kansallismuseolla pidetyst\u00e4 Aineettoman kulttuuriperinn\u00f6n p\u00e4ivilt\u00e4. Teemana oli Elossa – luonto ja el\u00e4v\u00e4 perint\u00f6. Esityksess\u00e4 sattui mukava tilanne, kun unohdin kesken runonlausunnan tekstin. No ei se mitt\u00e4\u00e4n! Kaivoin paperin ja jatkoin esityst\u00e4 \ud83d\ude42<\/strong><\/h1>\n

Ole hyv\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 videotaltiointi<\/a>.<\/em><\/strong><\/h1>\n

T\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyy muitakin runojani: Runojani kuunneltavaksi.<\/a><\/em><\/strong><\/h1>\n

\u00a0<\/h1>\n

Mit\u00e4 sitten runot ovat syvimmilt\u00e4\u00e4n merkinneet minulle?\u00a0<\/strong><\/h1>\n

Voin nyt sanoa, ett\u00e4 niiden avulla olen j\u00e4\u00e4nyt henkiin. Runoja kirjoittaessa minulle syvimpien kriisieni aikana mahdollistui syv\u00e4 tunneilmaisu; pelon, vihan, raivon, surun, onnen, ilon ja rakkauden. Runous auttoi sanoittamaan lapsuudessa kokemaani syv\u00e4\u00e4 tuskaa. Sain omalta osaltani purkaa sodan toisen sukupolven tunnemiinakentt\u00e4\u00e4.\u00a0<\/strong><\/h1>\n

Pystyin lopulta my\u00f6t\u00e4tuntoisesti n\u00e4kem\u00e4\u00e4n rakastavassa valossa vanhempani ja antamaan heille anteeksi. He, rikkoutuneina, olivat tehneet parhaansa niill\u00e4 edellytyksill\u00e4 ja sill\u00e4 ymm\u00e4rryksell\u00e4, mit\u00e4 heill\u00e4 oli sin\u00e4 aikana k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4.<\/strong><\/h1>\n

Kiitos is\u00e4 <\/strong><\/span>\u00a0<\/strong><\/h1>\n

Kiitos \u00e4iti <\/strong><\/span>\u00a0<\/strong><\/h1>\n

\u00a0<\/strong><\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

P\u00e4\u00e4t\u00e4n t\u00e4m\u00e4n sivun sodassa aivoihin haavoittuneen is\u00e4ni, Tauno Johanneksen, kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1949 \u00e4idilleni, Katri Vilhelmiinalle, kirjoittamiin sanoihin.\u00a0<\/strong><\/h1>\n

Is\u00e4n p\u00e4iv\u00e4kirja l\u00f6ytyi vasta kauan h\u00e4nen kuoltuaan.<\/strong><\/h1>\n

\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n

T\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4see nettisivujen alkuun, ensimm\u00e4iselle sivulle. <\/strong><\/h1>\n

Klikkaa BONIS-AVIBUKSEN ALKUUN\u00a0<\/a><\/em><\/strong><\/h1>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4ll\u00e4 sivulla on K\u00e4rkk\u00e4isen Inkerin (os. Nissinen)\u00a0ja Ukon (ent. nimi Paavo Johannes) tarinoita el\u00e4m\u00e4nmatkamme varrelta. Meille molemmille runous on antanut suuntaviittoja, erityisesti silloin, kun ollut haasteellisen kipeit\u00e4 vaiheita. Jo nuoruudessamme meill\u00e4 molemmilla oli omat vihkomme, johon j\u00e4ljensimme meille t\u00e4rkeit\u00e4 runoja. Ole hyv\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 tarinaamme \u00a0 \u00a0 Min\u00e4 Inkeri synnyin Soisalon saaressa, Lepp\u00e4virralla, Kurjalan kyl\u00e4n Hirvolanniemen tilan kammarissa viisikymment\u00e4 luvulla. Runous<\/p>\n

Read More<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-7782","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/7782","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7782"}],"version-history":[{"count":69,"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/7782\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":17844,"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/7782\/revisions\/17844"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/bonis-avibus.fi\/bonis-avibus\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7782"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}