Koin kolmannessa, 2010 kohdalleni tulleen loppuunpalamisen selviytymisprosessissa jotain sellaista, jota minun on edelleenkin vaikeaa sanoittaa. Kokemus ylitti arkijärkeni! Jotkut kertovat valaistumisesta. Itse kutsun sitä ykseyden kokemukseksi. Yhtäkkiä, vain pienen pieneksi hetkeksi rajani hävisivät ja muutuin kaikeksi ympärilläni. Kyse ei ollut psykoosista. Olin vain pienen hetken yhtä olevaisuuden kanssa. Olin pakahtua rakkauden tunteesta ja kuin valo olisi tullut kruunuchakran kautta lävitseni... itkin ja nauroin ilosta.
Merkillinen kokemus, elämäni syvin ja vaikuttavin...
Maailmankuvani on lähes kokonaan muuttunut! Mikäli kolme- tai neli- tai viisikymppinen minä olisi tavannut tämän nykyisen 62 veen, niin kyllä hän olisi saattanut pyöritellä päätään, että mikä ihmeen heppu tää oikeen nyt sitten on?
Ollessani geofysiikan ja analyyttisen kemian puolella (1982-1999), oli maailmakuvani lähinnä teknis-tieteellis-loogis-naturalistis-materialistis-rationaalinen! Halusin ymmärtää kaikki ilmiöt järjen avulla. Viimeisten seitsemän vuoden aikana minulle on tapahtunut asioita, joita en enää pysty selittämään perinteisen tieteen avulla? Esim. selkärankareumani parani täydentävillä hoidoilla täysin oireettomaksi. En ole kipulääkkeitä niiden hoitojen jälkeen tarvinnut ollenkaan! Kuin veitsellä leikaten vuosia jatkuneet säryt loppuivat?
Nyt vasta ymmärrän senkin, että parasta, mitä minulle tapahtui, olivat ne todella rankat loppuunpalamiset. Ne murskasivat entisen kuvani todellisuudesta.
Kiitos burnouttien! Niiden, varsinkin tämän viimeisen ja rajuimman avulla heräsin tästä henkisyyden kadottaneesta, ihmisten työlläorjuuttamiseen pyrkivästä vallankäytöstä. Heräsin superkiireisen ja ylivaativan nykyelämän vihapuheen ja hulluuden kehomieltä polttavasta unesta!
Onnekseni omalla kohdallani tulivat niin paksut ja kiviset vastoinkäymisten muurit eteen siihen riivattuun suorittamiseen. Oli pakko pysähtyä, ettei olisi mennyt henki!
Vasta hiljaisuuden ja toimettomuuden positiossa vuosia hengailtuani alkoi elämäni vihdoin kukkia ja sisälleni tuli yhä syvenevä mielenrauha...
Kuin olisin oikeesti astunut ulos vankilasta!
Olen tänään kiitollinen kaikesta kokemastani...
K I I T O S, K I I T O S, K I I T O S <3
En vielä oikein tiedä, miten tätä kokemusta tai hyvää oloa voisi siirtää toisille?
Aion yrittää?
Olen perehtynyt vuosia jälkimaterialistisen maailmankuvaan. Koen tämän teeman niin tärkeäksi, että pyysin kotisivujeni arkkitehtia, 3-4-5D huippuohjelmoija Wille Lacea, laittamaan näille sivuilleni juuri sille teemalle aivan oman osion.
Toivon sydämestäni, että jälkimaterialistisesta maailmankuvasta voisi tulla seuraava megatrendi. Minulla on sellainen "hytinä", että toteutuessaan se mahdollistaisi ihmiskunnassa "tietoisuuden kvanttihypyn", joka parhaimmillaan hidastaisi merkittävällä tavalla tämän kauniin Telluksen tuhoutumista.
Tärkeää on tiedostaa, että esimerkiksi tekniset kehitykset ja upeat tieteen saavutukset on mahdollistanut tämän hetken naturalistis-materialistinen paradigma.
Mutta se ei enää tänä aikana yksinkertaisesti riitä!
Nykyinen valtavirta tiede on valitettavasti jähmettynyt uskonnoksi, jossa toisinajattelijoita kohdellaan kaltoin. Tällä hetkellä mekanistisen uskomusjärjestelmän sivuoireet näkyvät ja tuntuvat haitallisina ilmiöinä jokapuolella.
Paradigman muuttuessa tiede laajenisi käsittämään henkisyyden. Juuri se tärkeä komponetti puuttu tästä nykyisestä, ontosta ja valitettavan usein elämää tuhoavasta maailmankuvasta!
*
Tein myös ryhmä- ja yksilötyönohjauksia mm. yritysjohtajille, kouluterveydenhoitajille, kuraattoreille, neuvolahenkilökunnalle ja vanhusten hoivakodeissa.
Yksilöohjauksissa etsin yhdessä ohjattavan kanssa häneen kätkettyjä aarteita. Olen usein saanut olla läsnä silloin, kun ihmisen mielen syvyyksinen pohjalla simpukka avautuu ja trauman terävän sirun ympärille elämän aikana syntynyt helmi alkaa loistaa auringossa.
Viimeisten seitsemän vuoden aikana kehittämiseni yksi fokus on ollut intuitiivisessa coaching menetelmässä. Se toimii hämmentävän hyvin erityisesti vaikeissa ongelmatilanteissa.
Yleensä ohjauksia annan puhelimitse. Lepään mahdollisimman rentona sängyllä kuulokkeet korvillani ja silmät suljettuina. Ohjattava alkaa sitten rauhassa kertoa ongelmastaan. Se mitä tapahtuu tarinaa kuunnellessa, on minulle vieläkin vaikeasti ymmärrettävää?
Yhtäkkiä,
salamannopeasti,
näen silmissäni kuvan?
Jos näkemäni kuvan jälkeen koko kehossani alkaa tuntua väreilyä tai pistelyä,
tiedän,
että nyt "lähetys" tuli!
Mikä tuli ja mistä..., sitä en vielä tiedä?
"Valotan" kuvan ohjattavalle.
Usein tapahtuu niin, että näkemässäni on metaforisesti kaikki ratkaisun avaimet, jotka ohjattava poimii oman ongelmatilanteensa ratkaisemiseen.
Olen miettinyt, tuleeko kuva minun omasta ali- tai ylitajunnastani, vaiko ohjattavan vastaavista?
Olen myös pohtinut sitä, virtaako saamani informaatio kuvaan esimerkisi psykoterapeutti Bert Hellingerin kuvaamasta "tietävästä kentästä"?
Silmät kiinni ollessani on kuin olisin muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Samanlaisia kokemuksia olen kokenut shamaanimatkoillani rummutusta kuunnellessa tai Brandon Baysin "Matkamenetelmällä" työskennellessäni.
Tulkoon kuva sitten alisesta tai ylisestä... ihan sama 🙂 Pääasia, että ihmisen saa helpotusta ongelmiinsa.
****
Minua pyydettiin 2000 luvun alussa suunnittelemaan ja toteuttamaan pitkäkestoinen masennuksenhoidon koulutushanke mielenterveysalan ammattilaisille. Sain työparikseni psykoterapeutti Marja-Liisa Dunderin.
Niin syntyi "Masennuksenhoidon uudet mahdollisuudet" koulutus. Se pilotoitiin ensin Kuusamossa. Toisen, vuoden pituinen hankeen, vedimme Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa.
Etsin ja käytin itse omasta masennuksesta selviytymisessä monipuolisesti ja laajasti erilaisia luovia tunnetyöskentelytapoja. Perehdyin mm. J. Konrad tettbacerin metodiin, Marchal B. Rosenbergin NVC väkivallattoman vuorovaikutuksen työkaluihin. Kävin vuosia omia traumoja läpi psykodraamalla ja kouluttauduin NLP-masteriksi ja työsohjaajaksi.
Näkyvä maailma ja varsinkin pinnan alla ovat tulleet minulle hyvin tutuiksi.
