Olipa kyllä ihana juttu, kun päätit tulla poikkeamaan tänne polulleni. Istutaan ensin hetkeksi tähän tulen ääreen. Monissa kulttuureissa, erityisesti rakastamissani alkuperäisheimoissa, juuri nuotion ympärillä tapahtuu läsnäolon ja kohtaamisten ihmeitä. Kerron sinulle tarinoita niistä hetkistä, jotka muuttivat eniten hyvään suuntaan minun elämääni.

Jos olet ensisijaisesti tullut sivuilleni etsimään itsellesi koutsausapua tai koulutuksiin luennoitsijaa, niin klikkaa alla olevaa linkkiä.

Täältä valottuu kuva osaamisestani ulkopuolisten silmin. Löydät sieltä myös yhteystietoni.

Ks. Ukon tietotaito

Näytän heti tähän alkuun muutaman minuutin dokkarin. Siitä saat pienen tuntuman sekä minun, että ystäväni Villen tarinasta. Pääset myös niihin tunnelmiin, mitä olemme yhdessä Villen kanssa kokeneet näitä kotisivuja tehdessä. Juuri hän on antanut sivujen syntymiseen merkittävän panoksen ja naurulla ladatun ilonpommin.

Näillä pääset energioihin!!

(Me Villen kanssa teemmä parhaillaan sivuille muutoksia (Helmikuu 2022)

Yllä olevan minidokkarin kuvasi sveitsiläinen toimittaja Isabelle Bourgeois . Hänelle kerrottiin, että luotamme, Valkolasta, saattaisi löytää iloa. Aiemmin Isabelle oli työskennellyt sota-alueilla, mutta päätti sitten vaihtaa kuolemasta, pelosta ja tuskasta erilaisiin sfääreihin, ilon ja maailmanrauhan etsintään. Isabelle lähti matkailuautollaan etsimään kriiseistä selvinneiden riemullisia kohtaamisia ympäri maailmaa. Saamallaan Valkolan vinkillä Isabelle ajoi pihaamme ja tällainen dokumentti siitä kohtaamisesta sitten syntyi.

Isabellen kuvaaman ja editoiman videon ohessa on Villen taltioima klippi naurustani. Ja kyllä minä niin sitten paljon rakastankin iloa ja varsinkin nauramista. Se tekee elämästä ihanan huokoista. 

Mikäli haluat kuunnella traumoista irtipääsemisen lyrikkaa tai jos olet kiinnostunut rinnakkaisista todellisuuksista, niin klikkaa alla olevasta melontakuvasta runoreppuani. Sitä kautta pääset sukeltamaan musiikin ja audiorunojeni merkilliseen ja joidenkin esitysten osalta, jopa mystiseen maailmaan.

Yksi intohimo elämässäni on ollut etsiä ja kokeilla erilaisia “tunnetyökaluja” sekä itseni, että muiden ihmisten auttamiseen. Kun olen todennut jonkun hyväksi, niin ei muuta kuin tieto siitä mahdollisimman laajalle jakoon. Yli neljäkymmentä vuotta olen perehtynyt traumoihin; ahdistuksesta ja masennuksesta selviytymiseen. Olen tehnyt sadoittain koulutuksia, työnohjannut ryhmiä ja koutsannut apua tarvitsevia ihmisiä. Halua kokoajan nostaa esiin uusia, toimivia työkaluja. Tältä sivuilta alempaa löydät linkin uuteen metakognitiiviseen menetelmään. Tuoreen tutkimuksen mukaan se on osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi psykoterapiamenetelmäksi. Se on myös “vallankumouksellinen”, koska näkökulma synnyttää uudenlaisen terapiaparadigman (ks. paradigma)!

 

****

Suosittelen lämpimästi katsomaan tämän alla olevan viiden minuutin pituisen video tietoisuudesta.

****

Rauhan toteutumisessa tietoisuus on avainkysymys! “Tietoisuuden ymmärtäminen on avain universumiin, todellisuuteen ja Itseemme.”

Mietin jälkimaterialistisen tieteen paradigman merkitystä tänä aikana. Kahdessa viimeisessä kohdassa (17 ja 18) on kirjoitettu seuraavaa:

Postmaterialistisella paradigmalla on kauaskantoisia seurauksia. Se muuttaa olennaisesti näkemystä, joka meillä on itsestämme palauttaen meille arvokkuutemme ja vallan sekä ihmisinä että tieteenharjoittajina. Se vaalii sellaisia positiivisia arvoja kuin myötätunto, kunnioitus ja rauha. Postmaterialistinen paradigma myös edistää ympäristötietoisuutta ja biosfäärin (elonkehän) säilymistä korostamalla meidän ja luonnon välistä syvää yhteyttä kokonaisuutena. Kaiken lisäksi transmateriaalinen ymmärrys voi olla terveyden ja hyvinvoinnin kulmakivi, jollaisena sitä on säilytetty ja varjeltu muinaisissa kehon, mielen ja hengen yhdistävissä harjoituksissa (mind-body-spirit practices), uskonnollisissa traditioissa ja erilaisissa mietiskelevissä lähestymistavoissa. Asia ei ole siis uusi, vaan se on ollut vain unohduksissa 400 vuotta.

Siirtyminen materialistisesta tieteestä postmaterialistiseen tieteeseen voi olla olennaisen tärkeä inhimillisen sivilisaation kehityskululle (evolution). Se voi olla jopa käänteentekevämpi kuin siirtyminen maakeskisestä aurinkokeskiseen maailmankuvaan.

Lupasin kertoa sinulle tarinoita niistä hetkistä, jotka muuttivat eniten minun elämääni. Aina ei todellakaan ole naurattanut, niinkuin alkupuolen videoissa. Oma, henkilökohtainen kokemus “sielun tosi pimeästä yöstä” on ollut paras, mutta samalla kaikista ankarin opettajani.

Lapsuudessa olleen kotieläimen sisältä oli vaikeaa päästä ulos. Onnekseni senkin traumaturpa lopulta aukesi. 

Kuvia klikkaamalla, voit katsoa, millaisen sotatraumatarinan vankina olin: "Isien sota"! 

Sain -70 luvulla koulutuksen ensin metsäpuolelle, sitten laboratorio, sen jälkeen vuoritekniikkaan sekä lopuksi tietokoneohjelmointiin. Tein työuraa 1980 ja -90 luvuilla työskennellen geofysiikan ja analyyttisen kemian puolella. Olin samalla sukeltanut syvälle ihmisen psyykkeestä tehtyihin tutkimuksiin ja havaintoihin sekä erilaisiin terapiamenetelmiin. Sen alueen osaamiseni tiedostaen minut pyydettiin kaksituhattaluvun alussa suunnittelemaan ja toteuttamaan pitkäkestoinen masennuksenhoidon koulutus mielenterveysalan ammattilaisille. Keräsin laajan kouluttajajoukon osaajia. Minua erityisesti kiinnosti tarkastella masennusta mahdollisimman moniulotteisesti. En pyytänyt ketään lääkkeistä luennoivaa. Niistä kun puhutaan riittävästi. Halusin sen sijaan avata uusia ja ikivanhoja ikkunoita ja ovia erilaisiin, jopa kansanomaisen rituaalisiin lähestymistapoihin.

Ensimmäinen koulutushanke pidettiin Kuusamossa ja viimeisin Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa.

 

Ks. Masennuksen hoidon uudet mahdollisuudet _Kuusamo 2001-2002_

Kun omassa selviytymisprosessissani koin, että paranemisessa virtaavalla surulla on oma, tärkeä merkitys, pyysin yhdeksi kouluttajaksi Karjalasta lähtöisin olevaa itkijänaista, Arhipovin Lyyliä. Hän kertoi itäisestä itkuperinteestä, otti valkoisen pitsireunaisen liinan ja sanoi: “Kun kallistaa päätään ja laittaa liinan poskeaan vasten, niin siitä se itku lähtee.”

 

Jokainen kurssilainen kirjoitti ensin surunsa paperille, joko runona tai muussa muodossa. Sitten Lyyli antoi stemmat ja sävelet. Kurssille tulleet mielenterveysalan ammattilaiset ottivat kukin nenäliinansa ja alkoivat pienryhmissä äänellä itkeä suruaan. Yksi kurssilainen teki itkustaan räpinkin. Itse luennoin jäätyneistä kyynelistä ja kerroin surusta tehdyistä tutkimuksista.

 

Tästä voit kuunnella pienen näytteen Lyylin karjalankielistä äänellä itkemistä.

Alla veistokseni “Särkyneen sydämen suru.” Kivi on vulkaniittia, vanhaa tulivuorta. Löysin sen Kittilän kairasta, puron pohjalta. Hioin ja kiilloitin kiven toista puolta. Liitin sydämeen hopealangan päässä olevan kyyneleen.

Aloitin jo vuosia sitten suruliinan ompelun. Pyysin ystäviä ja sukulaisia ompelemaan siihen oman kaistaleensa. Lähetin myös kaksi kappaletta presidentille ja hänen puolisolleen. Linkistä saat tietää, miten siinä kävi? Sen itkuliinahankkeeni tavoitteena on  tehdä suru näkyväksi ja itkeä sukupolvelta toiselle siirtynyttä vaillejäämistä. 

Kollektiivinen, yhdessä itketty suru parantaa. Silloin on mahdollista katkaista ylisukupolvisen trauman siirtyminen.

 

Ks. Yhteisen kansallisen surumme itkuliina.

 Alla kuvia, miten pitkällä liinat nyt ovat.

Miesten ja naisten liina

Taiteilijana olen halunnut konkretisoida tunteita ja purkaa omia sisäisiä lukkoja runoina ja teoksina. Masennuksenhoidon hankkeeseen toin nähtäväksi tekemäni piikkilankakerän. Sen avulla demonstoin, miltä masennus tuntuu. Itse jouduin olemaan siellä elämäni rankimmat ajanjaksot. Masentuneilla ja traumoja kokeneilla vertaiskokemus on parhaimmassa tapauksessa syvästi parantavaa. Silloin tuntee sydämessään, että ympärillä olevat todellakin ymmärtävät sinun kokemuksiani.

Oman eheytymismatkani kirjasin tunnetodellisuutta kuvaavina runoina. Niitä on kertynyt lähes 20000. Matka-arkkuni alkaa olla täynnä vihkoja. Osa teksteistä tuli niin suurella voimalla, että kynä meni kymmenien sivujen läpi. Se oli henkiinjäämistaisteluani.

Yllä teoseni “Surun vankila”. Maalasin sen 1990 luvun alkupuolella. Kun olin saanut teoksen lähes valmiiksi, pyysin pientä poikaani auttamaan. Maalasin hänen jalkojen pohjat lateksilla valkoisiksi ja pyysin pyörähtämään teoksen ympäri mustia reunoja pitkin. 

Tästä voit kuunnella runoni surusta. Tunturipurojen viisaus.

Lähdin etsimään sukupolvien takaa sitä kaikista tärkeintä, mitä täällä elämässä on!  

Klikkaan ensin musiikki soimaan ja sitten runoni. Sulje silmäsi. 

Tästä voit kuunnella runoni Rakkaudesta.

Edetessäsi tätä polkua, saat kurkata, mitä aarteita olen löytänyt? Katso kuitenkin hetki nuotion lepattavaa liekkiä ja kuuntele sydäntäsi, ennenkuin jatkat.

Hengitä muutama kerta hitaasti ja syvään. Sitten voit lähteä jatkamaan matkaa....

Oletko muuten tehnyt havaintoja näitä sivujani lukiessa siitä, millaisia junia on omalta asemaltasi lähtenyt ja mihin suuntaan? Nyt siirrymme tutkimaan omaa raideliikennettämme ja ajatusjuniamme. Oman hyvinvoinnin lisäämiseksi kannattaa käydä “junanlähettäjän peruskurssi”!

Olen elämäni aikana kokeillut ja testannut lähes kaksikymmentä tunnetyöskentelymenetelmää. Näihin sisältyy myös ne terapiat, joita olen vuosien aikana saanut psyykkiseen pahoinvointiini.

 

Jos minun pitäisi valita vain yksi, jota saisin ehdottaa, olisi se metakognitiivinen terapia. Siitä menetelmästä olen koonnut oman sivun. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tuoreiden tutkimusten mukaan se on juuri masennukseen ja ahdistushäiriöön erittäin tehokas.

 

Kun perehdyin siihen, otin koutsauksiini kyseisen työotteen. Hyödynnän muiden tunnetyökalujen lisäksi sitä menetelmää. Mikäli äsken ihmettelit, että miksi ihmeessä olin valinnut kuvan rautatieasemalta ja kerroin jostain “Junanlähettäjän kurssista”, niin se selviää hetken päästä.

Olen vakuuttunut, että alla esiintulevat asiat tulevat vielä muuttamaan ratkaisevati tilannetta myönteiseen suuntaan tällä ihanalla planeetallamme. Olen myös monesti miettinyt sitä toteamusta, jonka löysin fyysikko Johanna Blomqvistin kirjasta ”Kvanttifysiikasta energiahoitoihin”.

Siinä oli lainaus Nicola Teslalta.: ”Sinä päivänä, kun tiede alkaa tutkia aineettomia ilmiöitä, se edistyy yhdessä vuosikymmenessä enemmän kuin kaikkina aikaisempina olemassa olonsa vuosisatoina. Ymmärtääkseen maailmankaikkeuden todellista luonnetta, pitää ajatella asioita energian, taajuuksien ja värähtelyn kautta.

Olen itse jyrkästi samaa mieltä! Materialistisen tieteen paradigmalla on ollut sivilisaatiomme kehittymisen kannalta tärkeä merkitys. Sen avaama todellisuuden selitysmalli on saanut paljon hyvää aikaa mm. lääketieteessä. Valitettavasti materialistinen maailmankuva on saanut aikaa myös paljon pahaa esim. sotateollisuudessa. Nyt on tullut aika jälkimaterialistiselle tieteelle. Lämpimästi tervetuloa. Tämä Telluksen suojelu tarvitsee laajempaa näkemystä ja todellisuuden rakenteen oivaltamista.

Filosofi ja lääkäri Raymond Moody julkaisi 1970 luvulla kirjan “Kokemuksia kuolemasta”. Tällä hetkellä kuolemanrajakokemuksista ja NDE-tutkimuksista on julkaistu runsaasti teoksia. Mitä itsessäni on tapahtunut niitä lukiessa? Ne ovat antaneet syvemmän mielenrauhan, mitä koskaan elämässäni olen kokenut. Ei ole mitään pelättävää. Vaikka ihmiskunta tuhoutuisi, meidän hengellemme ei käy huonosti

Olen pohtinut, miten tiede ja henkisyys voisivat alkaa käydä uusia mahdollisuuksia rakentavaa vuoropuhelua. Yksi polku siihen dialogiin voisi olla se, että tieteentekijät itse kokevat jotain sellaista, jota he ei pysty selittämään materialistisen tieteen paradigmalla. Tällaisia tutkijoita on jo olemassa.

Kun ihmisten sydän pysähtyy ja jos heille tulee kuolemanrajakokemus, niin Valossa ollessa Raymond Moodyn haastattelemien mukaan heiltä kysytään: “Mitä olet tehnyt elämälläsi? Miten olet oppinut rakastamaan?” Millaisia reittejä voisikaan olla rakkauden oppimiseen? 

Tervetuloa kurkkamaan tänne Ukon “universumiin”. Alla olevan linkin sivuille kokoan hätkähdyttäviä asioita kokeneiden ihmisten tarinoiden ja tutkimushavaintojen lisäksi omakohtaisesti koettuja merkillisyyksiä.

Ks. Maailmankuvaa muuttavia kokemuksia elämänpolun varrelta

Elämässä kaikista tärkeintä on läsnäolo, myötätunto, ilo ja rakkaus; läheiset ihmissuhteet, perhe ja ystävät niin… ja pienet puuhastelut.

Luonto on elämäni ajan ollut kuin toinen kotini. Haltioidun linnuista ja tarinoin aina metsässä käydessäni niiden kanssa. Kuvan teerenkin kanssa juttelin pitkään. Kerran sattui hauska tilanne. Minut oli pyydetty Kansallismuseolle Aineettoman kulttuuriperinnön seminaariin esittämään lintuimitaatiorunoani. Kesken esityksen unohdin runoni, vaikka olin sitä esittänyt tuhansia kertoja ja osasin sen kyllä ulkoa. Tässä siitä tilaisuudesta taltiointi.

Ks. “Helisee rannat“.

Tässä alla on vielä muutamia kuvia. Niitä katsellessasi ole tietoinen hengityksestäsi ja anna sen hidastua. Huomaat, miten nyt-hetken alkaa lahjoittaa sinulle mielenrauhaa. 


Mikäli et ole vielä käynyt kurkkaamassa,

mitä kaikkea olen koonnut traumojen

irtipäästämistä käsitteleville sivuilleni, 

niin tästäkin linkistä pääset sinne:


Traumojen purkaminen.