Osa 1 Alkuvalmisteluita hyväksyvän tietoisella läsnäololla.
Haasteellisissa kasvuolosuhteissa elämän palapelin osaset leviävät ympäriinsä. Niitä sitten joutuu kuka mistäkin etsimään.
Me kovia kokeneet tiedämme tunteissamme ja kehossamme, ydinluita myöten, millaista sellainen todellisuus on ja on ollut!
Monille lapsuuden traumat ovat aiheuttaneet aikuisuudessa tavattomia kärsimyksiä, epätoivoa, masennusta, ihmissuhdeongelmia ja pahimmillaan itsemurhia.
Olen usein miettinyt sitä, miksei kaikkien kovia kokeneiden elämä kuitenkaan ja vääjäämättä ole mennyt ”pieleen” aikuisena? Mikä on sellainen tekijä, joka voisikin suistaa epäonnenjunan hyville raiteille?
Oman traumatarinan kanssa on hyvä olla tietoinen siitä, ettei ihminen loppujen lopuksi ole kehonsa, ei ajatuksensa, eikä tunteensa.
No mikä sitten ihminen on, jos ei kerta ole tämä näkyvä, aisteilla tuntuva ja havaittava?
Sinun ei tarvitse tehdä, kuin yksi hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoitus! Huomaat, ettet syvimmiltäsi ole kehosi, et ajatuksesi, etkä varsinkaan tunteesi! Mikäli et koskaan ole tehnyt kyseisiä harjoituksia, voi oivalluksen saamiseen mennä jonkin aikaa.
Ihmeellistä on se, että jossain syvällä sinussa ja minussa on kokoajan rauha ja levollisuus. Jos näin olisi joku sanonut minulle silloin, kun olin kriisini ytimessä, niin en kyllä sitä olisi uskonut. Nyt tiedän, että sisäinen rauha on totta!
Mikäli haluat opetella, pystyt jo pienen kokeilun jälkeen tulemaan tietoiseksi siitä, että sinussa on ”joku”, jolla on kyky seurata ajatustesi virtaa ja joka ”elää” koko ajan rauhassa…
Testaa, jos sinulla on nyt aikaa ja kuuntele tämä pieni harjoitus. Sen avulla on mahdollista saada kosketus siihen ”johonkin”, joka tarkkailee sinussa ajatuksiasi, tunteitasi ja kehoasi.
Mikäli et ehtinyt tehdä oivallista tarkkailia harjoitusta, niin voit kokeile vaikka tätä alla olevaa. Tässä ei mene kauan aikaa, muutamia minuutteja!
Hengitä rauhassa ja kohdista huomiosi siihen osaan kehoasi, jossa tunnet hengityksesi. Jää seuraamaan … sisään…, ulos…, sisään… juuri noin, hyvä! Kun jokin ajatus pulpahtaa virran pinnalle, seuraa hetki sen ohitse lipumista, hyvästele ajatuksesi myötätuntoisesti ja keskity taas hengitykseesi. Huomaa, että tässä harjoituksessa kasvoillasi pieni hymy saa ihmeitä aikaan 🙂
Voit vaikka sulkea hetkeksi silmäsikin, niin silloin laskedut alfa tilaan, eli aivojen taajuusalueelle 8-12 Hz. Kohdista jälleen huomiosi siihen osaan kehoasi, jossa tunnet hengityksesi ja jää vain seuraamaan.
Minulle ensimmäiset hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoitukset olivat hämmentäviä. Oikeetsi huomasin, että minussa on ”joku”, joka todellakin pystyy tarkkailemaan, mitä ajattelen, mitä tunnen ja millaisia aistimuksia koen kehossa. WAUDE SENTÄÄN!
Kun teet tällaisia harjoituksia, huomaat aika pian, että vähän väliä ajatuksia nousee mielestäsi. Se on mielen tärkein duuni; tehtailla koko ajan ja lakkaamatta ajatuksia. Siis ajatuksia syntyy ja sammuu. Mieliala taas puolestaan säätelee, mitä settiä sieltä sitten liukuhihnalta tulee!
Iloisena ollessa tulee varsin mukavia ajatuksia, masentuneena vähemmän hauskoja!
Sillä hetkellä, kun ihminen tajuaa syvällisesti sen, kumpia ajatusten lampaita hän itse omilla heinillään ruokkii, tapahtuu sellaista, jota voisi kutsua ihmeeksi!
Ihminen herää, havahtuu ja siitä lähtien monien maailma muuttuu perusteellisesti toisenlaiseksi.
Oivaltamisen jälkeen ei ole epäilystäkään siitä, mille heinäpaaleja kantaa!
****
No niin, vielä kerran… seuraa kaikessa rauhassa hengitystäsi. Saatat taas huomata ajatustesi syntyvän ja haihtuvan. Havaitse ajatus, katso sitä hyväksyvästi kuunnellen, mitä se pulputtaa siinä virrassa ohitsesi lipuen.
Jos hyvästelet ajatuksesi oikein lämpimällä rakkaudella, niin saatat huomaat ajatustesi vaimenevan huomattavasti nopeammin. Mikäli ajatus koostuu ”kuonasta”, voit vielä lähettää pari sydäntä sen perään. Kuonaiset ajatukset ovat hyvin heikkolaatuisia. Moni on kuullut mustista lampaista. Ajatuksina ne tuovat elämään paljon kärsimystä!
Me saadaan elämään ajattelemalla joko hyvää tai pahaa… niin se vain on! Aivan keskeinen asia, mihin kannattaa fokustaa, on mieliala! Mikäli ihminen on vaikka pahasti traumatisoitunut, niin juuri tunnetyöskentelyllä voimme parantaa oleellisesti mielialaa. Sisäinen ”mämmi” kannattaa heittää mäkeen, niin silloin mukavilla fiiliksillä tulee hyviä ajatuksia… niin se vain on
Ois kyllä ollu ihanaa, jos olisin jo neljävuosikymmentä sitten saanut kuulla tällaisesta! Ei näistä kukaan kertonut mitään, vaan kirjoissa esiteltiin erilaisia lapioita, joilla lantaa voi sitten luoda. Jos joku olisi kertonut, että on muitakin mahdollisuuksia, niin paljon tuskaa olisi jäänyt kärsimättä!
Hyväksyvän tietoisen jäsnäolon menetelmästä on paljon vahvaa tieteellistä näyttöä. Ihminen pääsee harjoittelun avulla mm. stressistä, ahdistuksesta, masennuksesta ja monista fyysisistäkin vaivoista! Ks. Mindfulness tutkimuksia.
Täältä löytyy myös pienen pieni aarrearkku niille, jotka haluavat kantaa heiniä hyville ajatuksille. Evästä on siellä tarjolla niille, joita kiinnostaa luoda itsensä uudelleen meditaation avulla. Sieltä saa myös monia kiinnostavan tiedon siitä, miten mindfulness ja meditaatio eroavat toisistaan.
Tasapainoa saa vaikka sitten yllä kuvatuilla harjoituksilla. Minulle luonto on minulle rauhoittumisen, levollisen mielialan ja oivallusten lähde. Äitini opetti minut jo pienenä rakastamaan luontoa viemällä metsiin ja soille. Luonnossa olen oppinut myös asioiden yhteyksiä. Olen metaforien kautta löytänyt sen, miten traumaattiset kokemukset saavat sydämen jäätymään. Masennus on kuin takatalvi, missä ei mikään virtaa. Ilon ja onnen tunteet ovat silloin umpijäässä!
Kun sitten kevät tulee, alkaa sulaminen. Tarvitaan herkästi tuntevia ja lämpimiä ihmisiä traumaattisten tarinoiden kuuntelijoiksi. On erittäin tärkeää, että satutettu saa olla totta tarinansa kanssa ja että hän tulee myötätuntoisesti nähdyksi ja kuulluksi! Sellaisissa kohtaamisen kokemuksissa ihminen paranee tunteiden haavoista.
Oleellista siis on, että ihminen voi kertoa jollekin luotettavalle ystävälle, puolisolleen tai terapeutille oman traumatarinan juuri siinä karmeudessaan, mitä se oli silloin, kun se tapahtui koettuna!
Korostan, että niissä kohdissa lempeys, myötätunto ja rakkaus kärsivää kohtaan ovat kuin lämmin auringonvalo, joka saa jäisen sydämen sulamaan ja tunteet virtaamaan…
Kuuntele hetki silmät kiinni äänittämääni pientä metsäpuroa…
Anna sinussa jäiden sulaa… Rakasta sitä pientä, jota ei ehkä huomattu, jolle saatettiin tehdä pahaa ja joka jäi kenties niin paljosta vaille.
