Heräsin.
Tämä hetki yöstä, kaikista pimein,
kuin kohta ihmiskunnan tarinaa.
Ei vielä mitään tietoa,
ei tulevasta kirjoitettua historiaa.
Niin monet pelkäävät! Nyt, jos koska, kaivataan rauhaa.
Heräsin kesken unen,
tulin tuvan pöydän ääreen ja sytytin tuikun.
Laitoin sen sydämen sisään.
Nostin Valon pohjoisesta sinun tuomasi kiven päälle.
Siitä minua katsoivat lukemattomat kasvot.
Kiven väri,
valkoinen,
kuin Nelson Mandelan sinulle aikoinaan antaman. Sen saamasi sinä ojensit eteenpäin saamenmaan ihmiselle, arvostamallesi.
Ne tuomasi kivet ovat merkityksellisiä minulle, tärkeitä. Yksi niistä on Yykeän vuonolta, Lassagammin rannalta. Siellä hän, minuun syvästi vaikuttanut runoilija, Valkeapään Ailu eli viimeiset aikansa.
Antti,
Sinun polkusi tässä maailmankaikkeudessa,
matka satutettujen,
kärsivien ihmisten luokse.
Kuinka monta kertaa oletkaan ollut rauhan rakentajana.
Valmistanut ensin sydänten maaperää otolliseksi,
sulattanut sanoillasi routaa.
Antti!
Mistä tulee se lämpö ja lempeys, joka sinusta heijastuu? Entä kuka on avannut sinulle viisauden lähteensä?
Ja mistä on kotoisin se rauha, armollisuus, syvä läsnäolo ja läsnäilo, jonka sinusta aistin.
Ovatko nämä kaikki tulleet sieltä ihan varhaisuudesta asti vai myöhemmin kirkkaitten pulppuavien lähteiden ja virtaavien vesien ääreltä, erämaan hiljaisuudesta.
Ja ketkä ovat olleet opettajiasi; vanhempasiko vaiko Äitimaa, maariankämmekät, punakuirit, haukat, korpit, rakastamasi joutsenet vai ajattoman viisausperinteen kantajat, Siperian shamaanit. Kaikkiko he elämän kanssa ovat tehneet sinusta juuri sinut?
Entä mikä merkitys onkaan ollut takassa räiskyvällä tulella tai kairoihin sytytetyllä. Mitä tarinoita nuotiot ovat sinulle kertoneet?
Kiitos Antti sydämellä kuuntelustasi. Olet pysähtynyt vierelleni, antanut tilaa minun, monessa sodassa haavoittuneen kyyneleille. Parantava henkesi on saanut helläsi hoitaa satutettua, kipuun eksynyttä.
Tiedän, että sinulla on unelma,
ihmiseltä ihmiselle ulottuva sovinnon tie, sydämestä sydämeen kulkeva anteeksianto ja kaiken pohjalla rakkaus.
Sinulla on unelma,
että meissä rauha voisi tulla todeksi, näkyväksi.
Antti.
Sinä kerroit näin yhdessä artikkelissa:
”Tärkeintä nyt on, jos voin auttaa ihmisiä muistamaan, että sopiminen on mahdollista.”
Ja sitten vielä syvensit toivettasi:
”Jokaisen sovintoprosessin sydämessä on yksittäisiä ihmisiä, joiden kautta unelma sovinnosta syntyy. Prosessin käynnistymisen kannalta olennaista on tehdä siitä jaettu unelma.”
Annetaanko jo tänään tulla sovinnosta jaettu unelma?
Voisimmeko oikeasti nyt täällä, me jokainen, Sinun juhlasi kunniaksi, aloittaa sovinnonteon?
Juuri te ja me, siellä kukin omalla paikallanne istuvat. Jos haluatte?
Sulkekaa ensin hetkeksi silmänne.
Täällä olemme kaikki hyvässä turvassa, rakastavan heimon keskellä.
Hengittäkää syvään.
Hyvä… juuri noin.
Tämä on pelosta vapaa vyöhyke. Aistikaa hetki elämänne tarinaa. Antakaa sieltä nousta mieleenne hänet tai heidät, jotka ovat teitä haavoittaneet, vielä elävät tai jo edesmenneet. Nähkää heidät edessänne.
Antakaa rakkauden sulattaa jäitä väliltänne. Huomaatteko, miten sydämenne kohdalla alkaa tuntua lämpöä.
Avatkaa sitten kättenne. Päästäkää varovasti irti siitä, mitä kipeää olette joutuneet kantamaan mukananne.
Antakaa anteeksi.
Tehkää sitten vielä toinen osa sovinnosta. Kuvitelkaa eteenne hänet tai heidät, joita te itse olette haavoittaneet matkanne varrella.
Avatkaa kämmenenne rauhan merkiksi ja pyytäkää häneltä tai heiltä anteeksi.
Hengittäkää syvään myötätuntoa ja rakkautta.
Palatkaa sitten tähän hetkeen.
Avatkaa silmänne.
Kiitos Antti ystävyydestäsi, kiitos siitä Valosta, jota olet tuonut elämäsi aikana niin monelle, hämärän reunoilla hapuilevalle. Aivan jokaisella on sielunsa pimeä yö jossain vaiheessa elämää, omannäköinen. Ja se on ihme, että juuri
pimein aika muuttuukin suurimman kasvun kirkkaimmaksi lähteeksi, Valoksi.
Antti!
Sinun sanasi jääköön elämään,
kuin testamenttina,
sukupolvelta toiselle:
”Sovinto on se aarre, joka mahdollistaa pysyvän rauhan.”
Kiitos Antti
Kiitos
Onnea ja intiaanikansojen kutsuman Suuren Hengen siunausta.
Lämmöllä sielunveljesi Ukko
