Mennään sitten niihin jäätäviin mieleterveyskysymyksiin. Juuri ne ovat olleet yli kolmen vuosikymmen intensiivisen tutkimukseni kohteena. Vieläkin jatkan perehtymistä siihen alueeseen!

Tiedätkö, mikä on tärkein asia, joka Suomessa olisi hyvä tapahtua psyykkisistä häiriöistä kärsivien ihmisten selviämistä, hyvinvointia ja tasapainoa ajatellen?

Ympäri maailmaa erittäin paljon huomiota herättänyt ainutlaatuisen inhimillinen ja vaikuttava Keroputaan hoitomalli tulisi ehdottomasti olla jokaisen psykiatrisen sairaalan toimintaa ohjaava periaate!

Toinen merkittävä asia olisi se, että Suomessakin suunnattaisiin tutkimusrahoitusta uusiin ja tehokkaisiin menetelmiin! Niillä on havaittu saatavan jopa yhdellä-kahdella hoitokerralla vakavan traumaperäisen stressin ja masennuksen oireet kokonaan katoamaan. Metodilla päästään suoraan trauman ytimeen eheyttävästi ja parantavasti. Tässä tietoa uusimmista tutkimuksista.

Kolmas, eikä vähäinen asia on SOTE. Siinä savotassa mie en ainaskaan ole pysynyt kärryillä. Mediassa velloo… yksi sanoo yhtä, toinen toista, politikot kolmatta ja professorit neljättä jne. Itselleni on ollut vaikeaa hahmottaa kokonaisuutta? Onneksi siihen keskusteluun on Uudistuva terveydenhoito vihdoinkin tuonut sellaisen fokuksen, jota komppaan!

Mikäli tämä ”Traumainformoitu Sote” otetaan yhdeksi lähtökohdaksi, voidaan sillä vähentää inhimillistä kärsimystä ja samalla toimintamalli tuo merkittäviä säästöjä.  

Mennään sitten vielä tarinoita pitkin takaisin käymään Saarelle.

 Samoillessani Saarella, olen vähitellen oppinut tunnesuunnistamisen jalon taidon. Minulla on siihen myös kolme pohjakoulutustakin. Jokaisesta niistä sain paljon oivalluksia, eniten tästä viimeisimmästä. Se loppututkinto merkittävästi kasvatti nykyisen elämäntehtäväni ”substanssiosaamista”.

Kun palaan ajatuksissani ensimmäiseen koulutukseen, mietin silloin, lähes kolmekymmentä vuotta sitten, miksi minulla on niin järkyttävän ahdistava olo?

Sen hetkinen kriisi aktivoi syvemmän syyn! Kärsimystä aiheuttavien oireitteni taustalla olikin sodan toisen sukupolven traumaattisia kokemuksia! Ne olivat piiloutuneet alitajuntaani ja nämä lapsuuden kokemukseni ovat olleet ehdottomasti merkittävin taustatekijä työuupumuksissani.

Nämä ”pohjakoulutukset”, eli burnoutkokemukseni ovat valottuneet elämässäni paniikkihäiriön ja masennuksen oirekuvina.  Juuri Tuskantasangon vuoksi olen koko aikuisuuteni toiminut Saareni kartoittajana ja tutkinut itsessäni olevaa tunteiden tuntematonta.

Koin Kiireenkivikolla juostessani todeksi Mila Kunderan sanat: ”Vauhdin kasvaessa maailma katoaa ympäriltämme”.

Minulta katosi ja oli tosi pitkään hukassa!

 Tunnetyökaluilla, energiahoidoilla ja valtaustilatyöskentelyllä loppuunpalamiset, depressiot ja traumojen miinakentät ovat muuttuneet henkiseksi kasvuksi ja rauhaksi.