Hän kulkee edelläsi…

tuo vuorten viisauden kantaja.

Hiljaisuus sanoittaa itseään näkyväksi sävelissä.

Juuri tässä kohdassa on unohdettava,

annettava ensin itselle anteeksi,

sitten kaikille sieluasi haavoittaneille.

Juuri tässä kohdassa voi nähdä todellisuuden,

ja silloin rohkeus astuu esiin.

Vihdoinkin uskallat katsoa sitä,

mikä jo irroitti otteensa ytimestä,

mikä repi irti juuret äitimaan sylistä.

Hän kulkee edelläsi…

tuo vuorten asuja.

Ovat kertoneet löytäneensä kätketyt avaimet,

ovat puhdistaneet,

hioneet.

Koko aamuyön he kulkivat huoneesta seitsemänteen,

ottivat osaa jokaisen tarinaan.

Kun oppii menemään itsensä lävitse tulevaisuuteen,

voi ottaa mukaansa lapsuuden rannan hiekkaa,

tuulen nostattaman pilven muodon,

airon äänen

ja leivän tuoksun.

On mentävä löytämään jotain,

mikä hukkui matkasi varrella.

Perille tulon tunnistaa heti,

sillä sen läsnäolo on seurannut sinua koko elämäsi.

Et ole elänyt turhaan.

Menneen tuskan päiviesi hiestä saa uusi muotonsa.

Kun historiasi ja tulevat aamut katsovat sinua silmiin,

tunnistat kyllä sielusi tehtävän.

Näet siinä hetkessä kaiken merkityksen,

jokaisen askeleesi vaikutukset,

sydämen sykkeesi heijasteet.

Ja lapsuutesi päivät alkavat keriytyä auki hetki hetkeltä,

aistimus aistimukselta,

tuoksu tuoksulta,

eikä mikään jää pois.

Kaikki eletyt päiväsi kytkeytyvät voimalla sinuun,

vellovat, kuin syöpä soluissasi

ja kun lopulta luulet olevasi tarinasi,

huomaat erehtyneesi hyvän kerran.

Kaikki elämäsi sekunnit haihtuvat

ja yrityksesi ylläpitää kuvaasi murenee pikseli pikseliltä.

Ihmisten sinuun liimaamat merkitykset tulevat raskaaksi ja

synnyttävät täysin uuden minuuden,

persoonattoman sinun,

jolla ei ole identiteetin rakentamaa vankilaa.

Siitä päivästä lähtien voit olla kuka tahansa,

missä tahansa

ja kenelle tahansa.

Sydän se on,

joka ohjaa sinua rakkauden kautta,

sydän se on,

joka pyytää rakentamaan rauhaa tähän maailmaan…

Sinun edeltä vuorille mennyt muuttuu kirkkaiden purojen taimeneksi,

ponkaisee joesta ilmaan,

muuttuu kotkaksi, 

kaartelee vuoristosolien hämärästä auringon kirkkauteen

ja laskeutuu lopulta perhosena olallesi.

Katso itseäsi silmiin,

niin saat ikiaikojen kätkemän lahjasi takaisin.

He kaikki istuvat yhdessä hiljaa nuotion ääressä

ja ilo se on,

joka virtaa sydämestä sydämeen.

Ja kaikki ovat läsnä,

alusta tänne asti kulkeneet…