Hän kulkee edellä…

Joskus syntyy sellaisia runoja, jotka ihmetyttävät heti jo tuoreeltaan. Ne ovat aluksi usvaisen näköisiä, mutta jäävätkin lopulta elämään mieleen syvemmille tasoille vahvempina, kuin toiset kirjoittamani. Niihin teksteihin palaan useammin uudestaan.

Tämä on sellainen

Runon kielikuvat ovat mietityttäneet minua paljon. 

Kaikki elämäsi sekunnit haihtuvat

ja yrityksesi ylläpitää kuvaasi murenee pikseli pikseliltä.

Ihmisten sinuun liimaamat merkitykset tulevat raskaaksi ja

synnyttävät täysin uuden minuuden,

persoonattoman sinun,

jolla ei ole identiteetin rakentamaa vankilaa.”

Kirjoitin runon 22.11.2016 Tarja ystävälleni hänen juhliinsa. Joissakin runoissani kuvaan enemmän juhlittavaa henkilöä, mutta tämä on jotenkin erilainen. Itseasiassa siinä sanoitin omaa, välillä varsin hämmentävääkin sisäistä matkaani viimeisen vuosikymmenen ajalta. Mikä jäi mysteeriksi, oli se, kuka on viisaudenkantaja?

Klikkaa musiikki soimaan ensin taustalle ja sitten alta äänitiedosto.

Tästä voit kuunnella tulkintani runosta. Alussa on pieni hetki hiljaisuutta.

Napsauttamalla tätä löytyy runoni kirjallinen versio