Tämän alla olevan runon ”Isäni… minun rakas isäni”, kirjoitin 1.2.2019. Kantaesitin sen Syrjälän Teemun vetämällä Miesten viikonlopulla Joutsassa 9.2.2019.
Ja nyt toukokuussa 2022, Suomen tehtyä päätöksensä Natoon liittymisestä, on tämä runoni hätkähdyttävän ajankohtainen!
Klikkaan musiikki ensin soimaan ja heti sen jälkeen runo. Saat kuunnella minuutin verran musiikkia ja halutessasi katsoa Youtube videon maisemia. Sitten kannattaa sulkea silmät, kun ääneni alkaa kuulua.
Peiliin katsomista on kehoitettu itänaapurin johtajalle, jotta hän voisi hahmottaa, miksi Suomi on tehnyt ratkaisunsa Naton jäsenyyttä hakemalla.
Kun kolmekymmentä vuotta sitten mietin, mistä oman rikkoutuneisuuteni palat ovat kotoisin, oli pakko katsoa identiteettini heijastaneisiin peileihin.
Tästä prosessista syntyi yllänäkyvä teokseni ”Isä, lapsuuteni peili”.
Jos vanhempi on syystä tai toisesta särkynyt, joutuu hänen lapsensa kokoamaan minuuttaan erisuuntiin heijastavista palasista. Pahimmillaan lapsen tulee yhtä sirpaleinen, kuin mitä vanhempi on.
Välillä olen miettinyt, millaisia peilejä olivat sodassa särkyneet ja lähes henkensä menettäneet vanhemmat, pienelle Vladimir pojalleen? Heijastuuko sieltä kaukaa nyt jotain koko maailman nähtäväksi?
Kehoonsa tai mieleensä haavoittuneen lapsen tarina jää elämään ja toistamaan kokemuksiaan hänen psyyken sisälle. Oman itsen, ympärillä olevien ja koko maailman kannalta, kaikista tärkeintä on saada purettua traumansa tunnetyöskentelyllä. Turvallisesti vihaamalla saa tehtyä sisäiset miinansa vaarattomiksi. Suremalla tapahtuu ihmeitä ja anteeksi antamalla pääsee vapaaksi. Eheytymisprosessin lopputuloksena saa kokea ihanaa myötätuntoa itseä ja toisia kohtaan, sekä syvää rakkautta kaikkeuteen.
Tämän matkan omassa itsessään tehnyt ihminen ei halua koskaan, ei milloinkaan tehdä vääryyttä ja pahaa toisille, eikä tälle arvokkaalle Äitimaalle, sinivihreälle planeetallemme.
Trauman purkaneesta tulee todellinen rauhan rakentaja
Onneksi turvallisen elämän kokeneita rauhanrakentajia on meidän rikkoutuneiden rinnalla täällä yhä enenmmän.
