Aika kääntää hämärässä sivuja...

Kuuntelen mennyttä,
kuuntelen tulevaa.

Olen hengityksessä,
olen nyt,
olen hetkessä.

Historia kirjoittaa tätä päivää.
Aistin sieluni hiljaista soittoa...

Ihmisten lapset,
nuoret,
aikuiset, vanhukset...

Jos jossain sattuu niin,
ettei pieni saakaan sitä,
mitä hän tuli etsimään,
mitä hän tuli vanhemmiltaan löytämään.
Jos tapahtuu niin,
että isä tai äiti,
tai molemmat jäivät kiinni omaan kipeään tarinaansa.

Tiedätkö,
hekin aluksi, aivan pieninä, etsivät, ... jokainen etsii...

Ja voi olla, että vanhempasi tai esiäitisi esi-isien kanssa sodan myllerryksessä eivät löytäneen,
eivätkä heidänkään vanhemmat.. omiltaan...

Kun sitten kesken elämää kaikki romahtaa,
taivas putoaa niskaan,
eikä laskuja saadakaan maksettua ja lapsetkin muuttuvat vain hallinnoinnin kohteiksi.
Ja puolisokin alkaa etääntyä,
jäätyy kodiksi rakennetun avaruuden kylmäksi kiertotähdeksi,
ja rakkaus muuttuu lopulta pahimmaksi,
mitä vain ikinä voi kuvitella.

Niissä kohdissa joku voi kuiskata:
Soita ja varaa aika!
Käy siellä hänen luonaan,
istu hiljaa tai juttele.
Sinne kiireen huurteiseen maailmaan on annettu sinulle ihminen.
Kuuntele rauhassa hänen kanssaan oman sydämesi ääntä.

Se voi olla aluksi heikko,
mutta vähitellen alat erottaa hauraan särkyneen vaienneet soinnit.
Ja vaikka sinussa olisi lukkoja tunteittesi tiellä ihan lapsuudesta lähtien,
ihan syntymästäsi saakka suljettuja ovia,
niin ole kärsivällinen...

Omalle itsellesi uskollisuus palkitaan kyllä
ja lopulta tapahtuu avautumisen ihme.
Kyynelistä tunnistat,
mikä on totta sinussa,
aavistat,
että kaikki arvokas pysyikin vuosien alle hautautuneena elossa.

Ensin,
ihan varovasti tapahtuu jotain kehossasi, aistit salpautuneen hengityksesi, puristuksen rinnassasi,
ja lopuksi silmistäsi merkitys tulee esille nähtäväksi, jaettavaksi.

Ja miten pyhä onkaan se hetki,
kun ihminen syntyy itseensä,
kun vuosien,
kymmeninen tai puolen vuosisadan jälkeen tuleekin lupa itkeä.

Ihmisten lapset,
nuoret,
aikuiset,
vanhukset...

Onneksi joskus jossakin tapahtuu niin,
että meissä pieni saa juuri sitä,
mitä hän tuli etsimään.
Se kohtaaminen jää totisesti mieleesi.
Sen tulet muistamaan koko lopun elämääsi,
kun huomaat sinua kohti ojentuneen pienen käden...

Silloin voit varovasti ottaa lapsen itsessäsi syliisi,
voit painaa hellästi pienen sydäntäsi vasten.
Saatat kuulla ensin nyyhkytyksen,
ja lopulta tunnet poskillasi kyyneleittesi virran...

Vihdoinkin saat rakastaa itsessäsi pientä sinua,
rakastaa ehdoitta...,
ihan juuri sellaisena,
kuin mitä olet.

Löytämisen jälkeen lapsi ottaa sinua iloisesti kädestäsi,
puristaa koko elämättömän elämän voimalla.

Löytämisen jälkeen lapsi alkaa johdattaa kulkuasi.
Ja tulee paljon, paljon päiviä,
että leikitte yhdessä auringon kanssa,
juoksette kilpaa tuulen...
ja silloin kukat ovat sisarianne
ja linnut veljiänne
ja pilvet nauravat sinussa heränneen lapsen kanssa yhdessä,
ja löytämisen jälkeen et enää koskaan jätä lasta yksin,
et koskaan...