Kaikista tärkein jäi minulta kertomatta…

Kaunialan sotavammasairaala.

Tämän runon, ”Kaikista tärkein jäi minulta kertomatta.”, syntyprosessi oli merkillinen? Ensimmäinen versio siitä syntyi ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Oli kulunut kolme päivää haastattelusta, joka taltioitiin Kulttuurikeskus Sofiassa 7.2.2022. Silloin sanat runoon alkoivat virrata. Kassilan Teemu pyysi minua mukaan Pentikäisen Juhan kanssa Kohtaamisten sarjaan. Kävimme dialogia sodasta, siitä aiheutuneista traumoista ja niistä selviytymisistä. Haastatteluun liittyi Juha Pentikäiseltä julkaistu sotaa käsittelevä kirja. 

Klikkaa ensin musiikki soimaan taustalle ja sitten runoesitys audiona. 

Tästä voit klikata kuulumaan runoni ”Kaikista tärkein jäi kertomatta”.

Klikkaa kuvaa, niin näet kirjasta infosivun.

Kun kerroin yllä, että runon syntyprosessi oli merkillinen, niin siihen kytkeytyi tämä alla olevasta toisesta haastattelusta 8.3.2022  Kulttuurikeskus Sofiassa tehty taltiointi. Ensimmäisestä taltioinnista, joka tehtiin ennen Venäjän hyökkäyssotaa, oli tuhoutunut yksi ääniraidoista. Runoni kannalta tällä ensimmäisen taltioinnin tuhoutumisella oli mielestäni tärkeä myönteinen merkitys. Nyt kantaesitän sen tässä haastattelussa.

Se, miksi Kassilan Teemu pyysi myös minua Pentikäisen Juhan lisäksi ohjelmaan mukaan, johtui siitä, että itselläni on vahva kokemus sodan vaikutuksista, eli niin kutsutusta ylisukupolvisesta traumasta. 

Vuonna 1989, ollessani kolmekymmentäneljä vuotias perheen isä, avautui lapsuuteni trauma. Mieletön määrä tuskaa alkoi purkautua tuhansina ja taas tuhansina runoina. Silloin vielä Suomen naapurina oli, niinkuin sitä nimitettiin; ”suuri ja mahtava Neuvostoliitto”! Nyt sitten Venäjä? Miten syvälle minuun syöpyikään lapsuudessa sodan ja venäläisten pelko, kun aivoihin haavoittunut isäni taisteli vihollisten haamuja vastaan kodissamme. Ja vaikka sota oli, minun synnyttyä, loppunut jo vuosikymmen aiemmin, niin isäni haavoittuneen mielenrintamalla hyökkäykset vain jatkuivat.

Ja millainen on tilanne tänä keväänä 2022, kun Venäjä hyökkää pyrkien valloittamaan Ukrainan. Kummallakin puolen rintamalinjoja on IHMISIÄ, miehiä, lasten isiä, omien äitiensä poikia, sisarusten veljiä. Ja ketä on panssareiden ja ohjusten siviilikohteissa… IHMISIÄ, tuntevia, pelkääviä, haavoittuvia, kuolevia… Aikoinaan Stalin teki diktaattorina järkyttävää tuhoa ja nyt sitä tekee Putin. Ja miten pitkälle sodan traumat kulkevatkaan; sukupolvelta toiselle, kolmannelle, neljännelle, seitsemänteenkö polveen asti?

Tämän sivun alussa on kuva Kaunialan sotavammasairaalasta. Siellä isäni oli usein hoidettavana. Välillä hän oli myös Aivovammaisten Hoito- ja Tutkimuslaitoksella. Tässä alla ote raportista, jossa kerrotaan isäni taisteluista. Rakas isäni  Sota se rikkoi sinut! Kunpa kansamme varjeltuisi niin, ettei Suomi joutuisi enää koskaan sotaan, ei ikinä!

Kun ”Isien sota” dokumenttisarja julkaistiin ensi kerran vuonna 2011, koin siitä ankaraa, henkistä krapulaa. Ajattelin silloin, että nyt kyllä meni loputkin ”kasvot”. Häpesin itseäni ja sitä, että tulikin avattua julkisesti sodasta perintönä tulleita haavojani. Ohjelman lähetyksen jälkeen aloin saamaan ihmisiltä viestejä; ”Kiitos että kerroit tarinaasi! Se auttoi ymmärtämään itseäni… Kiitos! Tarinasi avasi oman surun padon. Tämä oli kansallisen trauman tärkeä avaaminen”. 

Itse katsoin dokumentin ilmestyttyä sen moneen kertaan. Aina alkoivat kyyneleeni virrata. ”Isien sota” mahdollisti kosketuksen lapsuuteni maailmaan. Onneksi siellä oli myös paljon iloa, hyvää ja levollista aikaa. Kun sotavammat eivät suistaneet isää kohtauksiin, oli hän ihana, huumorintajuinen, rakastava ja lempeä isä. Hän talvisin tervasi jäniksenkäpälällä sukseni ja kesäisin opetti saunavastojen teon. Kävimme ongella ja pidimme pakkasella verkkoja jään alla. 

Minulla on ihania, Suomessa asuvia venälaissyntyisiä läheisiä ystäviä. Arvostan, kunnioitan ja rakastan heitä suuresti. Miten tärkeää on tänä aikana olla tietoinen myös siitä, ettei Venäjän kansa ole yksiomaan paha. Siellä on paljon ihmisiä, jotka eivät todellakaan tahdo sotaa. On miljoonia ja miljoonia ja miljoonia niitä, jotka haluavat rauhaa ja toivovat voivansa elää kaikkia rakastaen.

Sota on järkyttävintä ja kaikista hulluinta maailmassa. Se jättää sukupolvelta toiselle ulottuvat haavat. Tunnen syvää myötätuntoa ukrainalaisia kohtaa. Samoin, kuin isäni taisteli epäinhimillisen suurta hyökkääjää vastaan, niin tekevät he nyt siellä kotimaataan ja rakkaitaan puolusten. 

Ensimmäisen, helmikuun alussa tehdyn haastattelun jälkeen, avautui muisto elämäni yhdestä vahvimmasta surun virtauksesta. Sisälläni olleen jäävuoren sulaminen tapahtui alla näkyvässä tuvassa Teemun pitämällä Miesten viikonlopulla. En muista, oliko se runossani kuvaama viikonloppu juuri tämä, mistä kyseinen kuva on? 

Pyydetään, rukoillaan, meditoidaan ja toimitaan kukin erikseen ja yhdessä niin, että rauha palaisi. Itse pyydän yllä näkyvää Valosydäntä katsellessani maailmaan rauhaa ja rakkautta   Se on minun pyyntöni tällä, niin ihanalla planeetallamme.

Ja miten monet ovatkaan konkreettisesti auttaneet sodan keskellä eläviä ja sieltä paenneita.

Tämän sivun lopussa on arvostamalleni Syrjälän Teemu-ystävälle ”synttärilahja”! Runoni liittyi juuri Teemun vetämiin Miesten viikonloppuihin.

Tällä sivulla haluan Onnitella sinua rakas heimoveli, ystäväni, 40 v. täyttänyt Syrjälän Teemu

Omistan ylläolevan runon juuri Sinulle.

On ollut suuri ilo saada tehdä työtä kanssasi tuntevien miesten maailmankaikkeudessa.

Olet Teemu luonut ainutlaatuisen konseptin. Miesten viikonlopuissa jo monilla on ollut mahdollisuus löytää sisältään eettisen rakkauden soturi ja pieni poika. Heimopiirissä on voinut tulla nähdyiksi, kuulluksi ja tunteissaan vastaanotetuiksi. Se on lahja, joka myös kulkee sukupolvelta toiselle. Tunteiden ilmaisu ja oman tarinansa avaaminen myötätunnon ympäröimänä, on hoitanut miesten piireihin osallistujien kipeitäkin haavoja. Ja miten koskettavaa onkaan ollut nähdä, miten heimon lämpö on sulattanut miesten surun. Niissä hetkissä on tapahtunut tranformaatio, kun jähmettynyt suru on muuttunut kyyneliksi. Voimaantuessaan ilolla, on jokaisella mahdollista katkaista niitä satuttavia vihanketjuja, joilla on ollut omaan menneisyyteensä sidottuna.

Rakkaus parantaa, synnyttää tulevaisuuden toivoa ja mahdollistaa hetkessä elämistä

Kiitollisena Ukko 

Tarvitaan tunneilmastonmuutosta

Olen juuri päivittänyt uusiksi kotisivujani (v. 2022). Käy kurkkaamassa, mitä sinne viimeaikoina on ilmestynyt. Klikkaa: Sivujeni alkuun.