Työskentelin vuosina 2000-2010 hyvinvointikouluttajana yrityksissä ja julkisella sektorilla.
Tarinoin luovuudesta, tunneälystä, uupumuksen ennaltaehkäisystä, masennuksen ja surun rajapinnoista.
Kerroin traumojen purkamisen merkityksestä, vanhemmuuden upeasta mahdollisuudesta pienen kasvussa, lasten tunnetarpeista, voimaantumisen mahdollisuuksista, luonnon kauneudesta, herkkyyden voimasta jne.
Liikuin ympäri Suomea ja pidin esityksiä tuhansille ja taas tuhansille ihmisille. Joku tällä sivulla vieraileva saattaa muistaakin sen painavaa rinkkaa kantavan harmaapartaisen miehen 🙂
Tässä alla joitakin palautteita siitä, miten koulutuspäivissä läsnäolleet kokivat valmennukseni:
Luennosta sai voimaa arjen selviytymiseen, itse voi vaikuttaa paljon asioihin, jos haluaa!
*
Oli paljon minua syvästi koskettavia asioita.
*
Pitkästä aikaa todella mielenkiintoinen koulutus! Erilainen, ei luennolla istumista vaan pantiin itsemme ns. peliin. Tällaisia koulutuksia tarvitaan lisää.
*
Hienot audiovisuaaliset produktiot... ja luonto, mikä rohto!
*
Tarpeellista asiaa tämän hetken työntekijöille, jotka tekevät työtään niillä rajoilla, jaksaako vai ei.
*
Irtiotto arjen tohinoista ja kiireistä. Pani miettimään, mikä on tärkeää ja mikä tyhjää, turhaa vouhotusta.
*
Olipa ilo huomata, miten ihania löytöretkiä voi käydä omassa itsessään.
*
Hyvä asia on, että kouluttajalla on omakohtaista kokemusta asioista, joita hän tuo esille. Se menee perille paremmin, kuin joku opettelemalla opittu. Mikä tulee sydämestä, menee sydämeen <3.
Vanha suola on tänä vuonna 2017 yhä enemmän alkanut janottamaan. Palailen nyt seitsemän vuoden tauon jälkeen taas kehiin, tällä kertaa paljon uutta kokeneen ja oppineena.
Voit tilata esityksiäni vaikkapa seminaarien tai koulutuspäivien aloitukseksi tai loppuhuipennukseksi.
Teen mielelläni mittatilauksena erilaisille kohderyhmille "poikkitieteellis-taiteellis-kokemuksellisia luovuuden luontoperformansseja".
Ideaalinen esiintymisaika on tunti ja kolme varttia.
Silloin mahdollistuu osallistujilla pienryhmissä vieressä istuvien kanssa sosiaalisen pääoman kasvattaminen. Tällöin kuulijat saavat tilaisuudet olla mukana messissä uutta luovan vuorovaikutuksellisissa kuvatarinoissa.
Me jokainen voimme pienen pienen pieneltä osaltamme voimme myös auttaa tämän ihanan sinivihreän planeettamme suojelua.
Olen kuullut, että jokainen ajatuksemme, jos se on huono, tuhoaa maailmaa. Ja jos ajatuksemme ovat hyviä, suojelemme me niillä tätä Tellusta!
Vaikka tällainen näkökulma vaikuttaa hassulta, niin minusta se tuntuu hyvältä. Ja jos näin todellakin on, niin itse haluan omalta osaltani ajatella sellaista, jolla voi suojella tätä yhteistä planeettaamme.
Toivon voivani omalta osaltani myös lisätä iloa, rakkautta, myötätuntoa sekä toinen toisemme kunnioittamista <3
Rauhaa minä tahdon tälle uskomattoman kauniille maapallolle. Täällä me kaikki kiidämme avaruuden halki ihmiskuntana kohti uusia seikkailuita.
Olen jo joissakin esiintymisissäni rummuttanut pienen hetken tunnematkarummullani maailmaan rauhaa. Se on yhden pienen ihmisen yksi pieni teko... mutta eihän sitä koskaan tiedä, tuleeko rummunkalvon värähtelystä vaikka myönteisyyden "perhosefekti"... toivottavasti <3
Ville... Tähän vois katkaista tämän. ja laittaa alla olevat toiseen paikkaan odottamaan aikaansa...
Olen rakentanut tunnematkarummun käyttäen pohjana teknistä Remoksi 22:den tuuman kehärumpua.
.
Tunteet ovat kerroksellisia ja rummulla voi päästä vihan, kauhun, pelon ja surun kerroksen läpi rakkauteen. Rummussa on myös isäni sodasta saama kunniamerkki, joten sotatraumojenkin purkaminen rummutamalla onnistuu <3
Rummussa on monia yksityiskohtia. Yksi niistä on Albert Einsteinin aikakello, jossa samassa pisteessä on menneisyys, nyt-hetki ja tulevaisuus.
Rummun kalvolle piirsi tussilla Elämän kartan vävypoikani Johannes Heikkilä.
Alkuperäisen kartan; "Tunteiden saaren" maalasi minulle koulutuksiini tyttäreni Anna Heikkilä.
Itselleni saari on erittäin tuttu... koettelemuksen koski, masennuksen matalikko, tunteiden jäätikkö, yksinäisyyden metsä, pelon polku, pettymyksen kuoppa, murheen laakso, raivon riutta, vihan rannikko, kiireen kivikko, lempeyden laguuni, tyyneyden valtameri, voimaantumisen viidakko, ilon kukkulat, luottamuksen lampi, rakkauden ruovikko, hyväntoivon niemi...
Olen retkeillyt elämäni aikana kaikkissa Elämän saaren paikoissa. Tuskan tasangolla vietin monia vuosia...
Olen myös saanut olla monille ihmisille kanssakulkijana heidän elämänsä tunteiden saarella. Koulutusvuosieni aikana tuhannet ja taas tuhannet ihmiset reissivat saaren eri puolilla käyden samalla pienryhmissä vuoropuhelua TO-della mielenkiintoisista maisemista.
Pikkupojasta asti valokuvanneena käytän performansseissani visuaalista metaforiikkaa, jossa luonto on tärkeä elementti.
Itselläni olivat vuosikymmeniä monet tunteet ihan "umpijäässä". Onneksi sisälläni alkoi lämmetä ja lopulta lähti parantava surukin virtaamaan...
Miten sulattavaa onkaan kokea ihmissuhteissa välittämistä, lämpöä ja rakkautta ... se on aivan ihanaa, sielua hoitavaa <3
*
Koin kolmannessa, 2010 kohdalleni tulleen loppuunpalamisen selviytymisprosessissa jotain sellaista, jota minun on edelleenkin vaikeaa sanoittaa. Kokemus ylitti arkijärkeni! Jotkut kertovat valaistumisesta. Itse kutsun sitä ykseyden kokemukseksi. Yhtäkkiä, vain pienen pieneksi hetkeksi rajani hävisivät ja muutuin kaikeksi ympärilläni. Kyse ei ollut psykoosista. Olin vain pienen hetken yhtä olevaisuuden kanssa. Olin pakahtua rakkauden tunteesta ja kuin valo olisi tullut kruunuchakran kautta lävitseni... itkin ja nauroin ilosta.
Merkillinen kokemus, elämäni syvin ja vaikuttavin...
Maailmankuvani on lähes kokonaan muuttunut! Mikäli kolme- tai neli- tai viisikymppinen minä olisi tavannut tämän nykyisen 62 veen, niin kyllä hän olisi saattanut pyöritellä päätään, että mikä ihmeen heppu tää oikeen nyt sitten on?
Ollessani geofysiikan ja analyyttisen kemian puolella (1982-1999), oli maailmakuvani lähinnä teknis-tieteellis-loogis-naturalistis-materialistis-rationaalinen! Halusin ymmärtää kaikki ilmiöt järjen avulla. Viimeisten seitsemän vuoden aikana minulle on tapahtunut asioita, joita en enää pysty selittämään perinteisen tieteen avulla? Esim. selkärankareumani parani täydentävillä hoidoilla täysin oireettomaksi. En ole kipulääkkeitä niiden hoitojen jälkeen tarvinnut ollenkaan! Kuin veitsellä leikaten vuosia jatkuneet säryt loppuivat?
Nyt vasta ymmärrän senkin, että parasta, mitä minulle tapahtui, olivat ne todella rankat loppuunpalamiset. Ne murskasivat entisen kuvani todellisuudesta.
Kiitos burnouttien! Niiden, varsinkin tämän viimeisen ja rajuimman avulla heräsin tästä henkisyyden kadottaneesta, ihmisten työlläorjuuttamiseen pyrkivästä vallankäytöstä. Heräsin superkiireisen ja ylivaativan nykyelämän vihapuheen ja hulluuden kehomieltä polttavasta unesta!
Onnekseni omalla kohdallani tulivat niin paksut ja kiviset vastoinkäymisten muurit eteen siihen riivattuun suorittamiseen. Oli pakko pysähtyä, ettei olisi mennyt henki!
Vasta hiljaisuuden ja toimettomuuden positiossa vuosia hengailtuani alkoi elämäni vihdoin kukkia ja sisälleni tuli yhä syvenevä mielenrauha...
Kuin olisin oikeesti astunut ulos vankilasta!
Olen tänään kiitollinen kaikesta kokemastani...
K I I T O S, K I I T O S, K I I T O S <3
En vielä oikein tiedä, miten tätä kokemusta tai hyvää oloa voisi siirtää toisille?
Aion yrittää?
Olen perehtynyt vuosia jälkimaterialistisen maailmankuvaan. Koen tämän teeman niin tärkeäksi, että pyysin kotisivujeni arkkitehtia, 3-4-5D huippuohjelmoija Wille Lacea, laittamaan näille sivuilleni juuri sille teemalle aivan oman osion.
Toivon sydämestäni, että jälkimaterialistisesta maailmankuvasta voisi tulla seuraava megatrendi. Minulla on sellainen "hytinä", että toteutuessaan se mahdollistaisi ihmiskunnassa "tietoisuuden kvanttihypyn", joka parhaimmillaan hidastaisi merkittävällä tavalla tämän kauniin Telluksen tuhoutumista.
Tärkeää on tiedostaa, että esimerkiksi tekniset kehitykset ja upeat tieteen saavutukset on mahdollistanut tämän hetken naturalistis-materialistinen paradigma.
Mutta se ei enää tänä aikana yksinkertaisesti riitä!
Nykyinen valtavirta tiede on valitettavasti jähmettynyt uskonnoksi, jossa toisinajattelijoita kohdellaan kaltoin. Tällä hetkellä mekanistisen uskomusjärjestelmän sivuoireet näkyvät ja tuntuvat haitallisina ilmiöinä jokapuolella.
Paradigman muuttuessa tiede laajenisi käsittämään henkisyyden. Juuri se tärkeä komponetti puuttu tästä nykyisestä, ontosta ja valitettavan usein elämää tuhoavasta maailmankuvasta!
*
Tein myös ryhmä- ja yksilötyönohjauksia mm. yritysjohtajille, kouluterveydenhoitajille, kuraattoreille, neuvolahenkilökunnalle ja vanhusten hoivakodeissa.
Yksilöohjauksissa etsin yhdessä ohjattavan kanssa häneen kätkettyjä aarteita. Olen usein saanut olla läsnä silloin, kun ihmisen mielen syvyyksinen pohjalla simpukka avautuu ja trauman terävän sirun ympärille elämän aikana syntynyt helmi alkaa loistaa auringossa.
Viimeisten seitsemän vuoden aikana kehittämiseni yksi fokus on ollut intuitiivisessa coaching menetelmässä. Se toimii hämmentävän hyvin erityisesti vaikeissa ongelmatilanteissa.
Yleensä ohjauksia annan puhelimitse. Lepään mahdollisimman rentona sängyllä kuulokkeet korvillani ja silmät suljettuina. Ohjattava alkaa sitten rauhassa kertoa ongelmastaan. Se mitä tapahtuu tarinaa kuunnellessa, on minulle vieläkin vaikeasti ymmärrettävää?
Yhtäkkiä,
salamannopeasti,
näen silmissäni kuvan?
Jos näkemäni kuvan jälkeen koko kehossani alkaa tuntua väreilyä tai pistelyä,
tiedän,
että nyt "lähetys" tuli!
Mikä tuli ja mistä..., sitä en vielä tiedä?
"Valotan" kuvan ohjattavalle.
Usein tapahtuu niin, että näkemässäni on metaforisesti kaikki ratkaisun avaimet, jotka ohjattava poimii oman ongelmatilanteensa ratkaisemiseen.
Olen miettinyt, tuleeko kuva minun omasta ali- tai ylitajunnastani, vaiko ohjattavan vastaavista?
Olen myös pohtinut sitä, virtaako saamani informaatio kuvaan esimerkisi psykoterapeutti Bert Hellingerin kuvaamasta "tietävästä kentästä"?
Silmät kiinni ollessani on kuin olisin muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Samanlaisia kokemuksia olen kokenut shamaanimatkoillani rummutusta kuunnellessa tai Brandon Baysin "Matkamenetelmällä" työskennellessäni.
Tulkoon kuva sitten alisesta tai ylisestä... ihan sama 🙂 Pääasia, että ihmisen saa helpotusta ongelmiinsa.
****
Minua pyydettiin 2000 luvun alussa suunnittelemaan ja toteuttamaan pitkäkestoinen masennuksenhoidon koulutushanke mielenterveysalan ammattilaisille. Sain työparikseni psykoterapeutti Marja-Liisa Dunderin.
Niin syntyi "Masennuksenhoidon uudet mahdollisuudet" koulutus. Se pilotoitiin ensin Kuusamossa. Toisen, vuoden pituinen hankeen, vedimme Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa.
Etsin ja käytin itse omasta masennuksesta selviytymisessä monipuolisesti ja laajasti erilaisia luovia tunnetyöskentelytapoja. Perehdyin mm. J. Konrad tettbacerin metodiin, Marchal B. Rosenbergin NVC väkivallattoman vuorovaikutuksen työkaluihin. Kävin vuosia omia traumoja läpi psykodraamalla ja kouluttauduin NLP-masteriksi ja työsohjaajaksi.
Näkyvä maailma ja varsinkin pinnan alla ovat tulleet minulle hyvin tutuiksi.
