Lennart Lidfors: Rakkaus, lahja tähdiltä.

 
 

Rakkaus, lahja tähdiltä kirjan kirjoittaja, Ruotsissa asuva Lennart Lidfors, työskenteli aluksi käyttöinsinöörinä atomitutkimuksessa. Hän on opiskellut lääketiedettä ja väitellyt psykologiasta.

Ensimmäisen kerran törmäsin Lidforsin kirjaan SPR:n kirppiksellä. Silloin olin vielä sen verran skeptinen, että kirjan imelän kannen näkeminen aiheutti minussa suorastaan ”New Age” pahoinvointia.  Ajattelin, että täällä kaupassa ois kyllä hyvä olla oksennuspusseja tarjolla asiakkaille tällaisia ”superhuuuuhaa” kirjoja varten!

Kirja ei ollut hinnankiroissa, vain 20 senttiä. Joku minussa tai minulle kehoitti: ”Osta Ukko kirja ja ota se mukaan”! Niin sitten teinkin. Kirja tuntui sen tason hömpältä, etten pystynyt laittamaan sitä edes kirjahyllyyn. Se oli vaatekaapin perällä pitkään muovipussissa, ettei vain kukaan luulis, että Ukko menee tällaisella sekolevelillä….

Sitten….. ?

Kun aloin lukea, tunsin outoja, aluksi tuskin havaittavia tuntemuksia kehossani?

Lennart Lidfors oli törmännyt järisyttävään ilmiöön yhden asiakkaansa kanssa.

He saivat yhteyden Laceen, ulkoavaruuden entiteettiin.

Vielä silloin pidin UFO-juttuja täytenä hörhönä läppänä vailla mitään todellisuuspohjaa. Ajattelin, että ne ovat vain mielikuvitustuotteita seonneissa päänupeissa! Minun maailmankuvaan ei todellakaan ollut mahtunut jotkut entiteetit, ei kertakaikkiaan. Perustin ajatteluni lujalle, materialistisen tieteen pohjalle.

Onnekseni pikkuhiljaa olen alkanut hellittää otsapantaa ja uskaltaa ajatella laajemmin!

Keväällä, vuonna 2015, kun luin kirjan jo toiseen kertaan, aloin lukemisen joissakin vaiheessa kokea todella outoja tuntemuksia????

Koko kehoani alkoi pistellä. Tuntui, kuin jokapuolelta olisi samanaiksisesti tökitty tuhansilla nuppineuloilla. Lukemisen välillä oli aivan pakko nousta kävelemään, jolloin pistely alkoi vähetä.

Toinen merkillinen ilmiö oli se, että lukiessa kämmenet ja jalkopohjat alkoivat ”hehkua”. Ne suorastaan kuumottivat punertavina! Lukukokemus oli todellakin hämmentävä! Mietin, että mitä ihmettä minulle nyt tapahtuu, että mikä tää juttu oikein on?

Lidforsin kirjassa on sellaista matskua, etten kuuna päivänä aiemmin edes olisi voinut kuvitella tällaista todellisuutta olevan olemassakaan?

No onko sellaista todellisuutta?

Lukukerta toisensa jälkeen olen yhä vakuuttuneempi…: ”ON SITÄ!”

Sitten taas ultrarationaalinen ja materialistinen skeptikko karjuu korvaani ääni käheänä: ”TÄYTTÄ ROSKAA TUOLLAINEN… ÄLÄ NYT PILAA MAINETTASI USKOMALLA, ETTÄ JOKU LACE ON OPASTANUT HEITÄ… HEI HALOO!”

Sisäänrakennettu rauhallisempi skeptikko minussa pohtii, että olenkohan itse suggeroitunut tekstistä niin paljon, että saan voimakkaista kehollisia tuntemuksia ja luulen tätä kirjaa tosikertomukseksi… mene ja tiedä… kuka mahtas tietää?

Kirjan esipuheessa Lennart antaa onneksi lukijalle rauhoittavan neuvon.

 
 

Olen miettinyt monesti, jätänkö vai otanko tään kirjan kotisivuiltani kokonaan pois? Mietin edelleen, sillä huuhaa ei minua erikoisemmin nappaa. Haluan olla mahdollisimman avoin kaikelle, mutta ”superhörhöys”… ei kiitos!

Mutta mistä minä tiedän, mikä sitten on hörhöyttä ja mikä tärkeää uuden postmaterialistisen tieteen paradigman mahdollistajaa?

Jos tää kirja onkin totta, niin se ois kyllä oikeesti päräyttävää ja varsin sykähdyttävää… tottavie!

Joka tapauksessa kirja, on sitten totta tai ei, oli minulle todella vahva lukuelämys ja se tuntui ilona ihan täällä asti…

Oman hyllyni kirjoja lukiessa nautin alleviivaamisesta. Suorastaan rakastan erilaisten reunamerkintöjen tekoa.

TÄRKEÄÄ, TÄRKEÄÄ! Tässä linkissä otteita Rakkaus, lahja tähdiltä kirjan parista kohdasta. Tarina vaikutti itseeni vahvasti.

Yllä olevasta linkistä löytyy myös kaksi äärimmäisen inspiroivaa haastattelua

Sieltä löytyy tarinaa JÄRISYTTÄVÄN KIRASTA. Har.

Mutta palataan taas takaisin kirjaan. Ehkä linkissä ollut kohta resonoi minua siksi, että juuri surematon suru on ollut omassa elämässäni niin massiivisen voimakkaasti elämänlaatua heikentävä tekijä? Muistan, miten kirjaa lukiessa itketti. Surun virtaus teki tilaa aivan ihanalle ilolle ja mielenrauhalle.

Tämä merkittävä oivallus kirjasta jäi vahvasti mieleeni:

ME EMME OLE YKSIN! ON OLEMASSA ENTITEETTEJÄ, JOTKA OVAT TIETOISIA MEISTÄ JA MEIDÄN AINUTLAATUISESTA HENKISESTÄ POLUSTAMME. NÄMÄ ENTITEETIT OVAT TIETOISIA MEIDÄN ERILAISTEN INKARNAATIOITTEMME KETJUISTA.

ON TODELLAKIN OLEMASSA TÄMÄN KOTIPLANEETTAMME ULKOPUOLELTA TULEVIA  ENTITEETTEJÄ, JOTKA HALUAVAT MEILLE HYVÄÄ