Kuva: Karl-Heinz Letz
Meillä suomalaisilla on traumaattinen tarinamme sotineen. Sitä elämme uudelleen ja uudelleen juhlien, kirjojen, elokuvien, haastattelujen jne. kautta. On tärkeää tulla tietoiseksi kivunytimestämme, josta kumpuaa niin monelle mitä erilaisimpia oireita.
Ilmaisemattomat tunteet pitävät ihmistä jäässä ja purkamattomana ongelmat siirtyvät polvelta toiselle.
Millähän telakalla valmistettaisiin aluksia tunteiden jäiden murtamiseen?
Itku hoitaa syvältä ja tunteiden virtaaminen antaa voimaa sodan toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen sukupolven matkalla…
Alla veistokseni ”Särkyneen sydämen suru”. Kyynel on hopeaa.
Haluan omalta osaltani jälleenrakentaa myönteistä tunnetodellisuutta, tehdä tunneilmastonmuutosta.
Kun omista tunteista tietoiseksi tuleminen ja niiden prosessointi on niin tärkeää, aloitin viime vuonna sotatrauman itkuliinan ompelemisen. Tekstiilitaiteilija Inkeri vaimoni oli saanut yhdeltä lottaystävältään sidetarpeita. Niihin oli kääritty sodassa haavoittuneita. Siteissä, jotka olivat pesty, näkyi joissakin kohdin vieläkin suomalaisten kivun jälkiä.
Pyysin nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia mukaan tähän kansallisen traumamme itkuliinan ompeluhankkeeseen.
Alla kuvassa vasemman puoleinen on miesten ja oikean puoleinen naisten ompelemaa liinaan. Syksyllä 2017 liinat olivat etenemässä tässä vaiheessa. Nyt ne ovat kasvaneet paljon pidemmiksi.
Alla päivitys 4.1.2018.
Pyysin viime vuonna Itsenäisyysjuhlien jälkeen Tasavallan Presidenttiä ja hänen puolisoaan Jenni Haukiota yhdistämään miesten ja naisten surun ompelemalla kansallisen traumamme itkuliinat. Lähetin kirjeessä kaksi liinan suikaletta, neulan ja lajitelman erivärisiä lankoja.
Sain sähköpostia… ja tässä ote viestistä:
”Hyvä Ukko Kärkkäinen
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on vastaanottanut viestinne, jossa kerrotte näkemyksiänne sotatraumoista sekä toivotte hänen ja rouva Haukion ompelevan itkuliinan yhteen.
Kiitän viestistänne ja lähettämistänne runoista.
Tasavallan presidentti on useissa yhteyksissä pitänyt esillä veteraanien asiaa ja heidän tekemiään uhrauksia isänmaan hyväksi. Hän on myös painottanut sitä, että sotaveteraanien uhrauksia emme voi koskaan kylliksi kiittää ja että heidän asioistaan huolehtiminen sekä perinnön jatkaminen ovat meidän nuorempien sukupolvien velvollisuuksia.
Mitä tulee itkuliinan ompelemiseen niin valitettavasti toivettanne ei ole mahdollista toteuttaa, vaikka tarkoituksenne on mitä parhain. Palautamme liinat postitse…”
Nämä runot lähetin:
Suomi 100 vuotta juhlaan Ukko Kärkkäisen muutama runo…
Tavoitteenani oli hankkeella nostaa esiin kollektiivisen trauman purkamisen merkitys! Se, että liinasuikaleet eivät yhdistyneet sillä kirjeeni Hesan reissulla, ei ole niin tärkeää. Pääasia on viestin perillemeno!
Toiveenani on voida joskus käydä eduskunnassa itkemässä tähän liinaan Suomen kansallisen trauman itku. Päästämällä kipeistä kokemuksita irti, antamalla surun puhdistaa mieltä, on mahdollista ottaa käyttöön se valtavan luova potentiaali, joka on piilossa tunnekylmyyden ja äärirationaalisuuden alla.
Ompelimme 31.12.2017 Inkerin kanssa yhteen postissa takaisin tulleet liinankaitaleet.
Nyt tarvitaan vielä joitakin miehiä ja naisia, jotta voimme sovittaa liinan loput osat toisiinsa kaitale kaitaleelta. Lopuksi liitämme yhteen miesten ja naisten surut!
Jälkipolvia ajatellen lasten vanhempien omien henkilökohtaisten traumojen purkaminen on ensiarvoisen tärkeää. Silloin on mahdollista vanhempana antaa turvallinen syli itkevälle pienelle rakkaalleen.
Toivon kansamme kollektiivisen surun purkamiseen yhteisöllistä lämpöä. Lähdetkö mukaan omassa elämässäsi luomaan otollista ja avointa tunteiden maaperää?
Tunnevirtaukset eheyttävät… On merkittävää, että mahdollisimman moni avaa kätensä ja päästää omasta ongelmatarinastaan irti! Kipeään historiaansa samaistumalla pysyy trauman puristusotteessa!
Eläminen tässä ja nyt, ilman menneisyyden ”haamuja”, mahdollistaa uudenlaisen, toivorikkaan tulevaisuuden …
Jää sulaa… kyyneleet muodostavat tunteiden verkostoja ihmisten välille.
