Rakasta minut hellästi hereille

Runoni ”Rakasta minut hellästi hereille” syntyi aamuyöllä 16.2.2020 Joutsassa, hirsisessä, vanhassa ulkoaitassa.

Olin mukana Syrjälän Teemun vetämässä Miesten viikonlopussa.

Minulla oli lauantaina kolmen tunnin osuus. Tarinoin tunteista ja siitä, miten merkittävää on päästää irti asioista, jotka sitovat voimallaan menneeseen. Traumat sitovat tunteilla ihmiset heidän omaan historiaansa. Jos sinulle on tapahtunut jotain haavoittavaa, seuraa se niin pitkään mukanasi, kunnes on aika avata kädet. Lopullisesti kipeät kokemukset sulavat, kun sydän on lämmennyt antamaan anteeksi niille, jotka ovat haavoittaneet ja satuttaneet elämän matkan varrella. 

Joka kerta sattuu, kun uskaltaa olla totta ja kertoa historiastaan sitä, mitä ei ehkä koskaan ole kenellekkään avannut. Monella niin paljon vaillejäämisiä, kaltoinkohteluita… ei onneksi kaikilla.

Onko nyt tullut aika myös kollektiivisesti avata sydämemme siitä, mitä sinulle ja minulle ja, mitä meille kaikille kansakunnassamme on tapahtunut?

Ihmisten selviytymisen ja eheytymisen kannalta surun merkitys on aivan oleellinen. Ympärillä olevien läheisten tai ystävien myötätunto hoitaa. Se auttaa hyväksymään ja antaa rohkeutta tuntea elämänsä voimalla, itkeä, jos itkettää. Silloin, jos ja kun ei ole toisten myötätuntoa saatavilla, on mahdollista pienin askelin opetella rakastamaan itseä, kokemaan itsemyötätuntoa. Ja onneksi on olemassa myös puhelin. Se voi olla tarvittava dialoginen ”olkapää”. Usein silloin, kun minua ahdistus pahimmillaan riivasi, sain itkeä surujani puhelimen välityksellä.

Vakavat vastoinkäymiset ja kriisit aktivoivat ihmisen oman eletyn elämän tunnehistorian. Silloin sisällämme oleva pieni lapsi alkaa tarkasti havainnoida ympäristössä tapahtuvia asioita. Se sisäinen lapsi on meissä oleva tunteva osa, kriiseissä vahvasti pelkäävä.

Muistan, miten kolmekymmentä vuotta sitten itse olin elämä ja kuolema rajalla. Lasten vakavat sairaudet ja oma totaalinen loppuunpalaminen. Mieletön määrä tunteita, eikä ollut kykyä ja taitoa muuhun, kuin tunteiden pakenemiseen. Pelkäsin niitä! En ymmärtänyt, että tunteet on tuntemista varten. En tiennyt vielä silloin, että hyväksymällä omat tunteensa, toivottamalla ne tervetulleeksi, tunteiden tuhovoima pienenee ja lopulta häviää. Hyväksymällä tunteensa, syntyy vahva pohja ihmisen kasvulle. Enkä tiennyt silloin myöskään mitään mieleni rauhoittamisesta.  

On tärkeää, erityisesti tänä aikana, hyväksyä pelon tunteet, kokea niitä, keskittyä hengitykseen ja antaa surun virrata. Tunteiden pakeneminen aiheuttaa elämää kärsimystä. Tunteiden kokeminen puolestaan eheyttää.

Silloin on mahdollista nähdä elämässä iloa, toivoa ja rakkautta ja silloin on mahdollista elää tässä ja nyt

Sunnuntaina, kuudestoista päivä helmikuuta, heräsin siellä hirsisessä aitassa. Aistin vahvasti, että joku voimakas tunne liikkuu sisälläni. Etsin Spotifystä musiikkia, jonka avulla saisin yhteyden tähän tunteeseen. Löysin ja laitoin kuulokkeisiin ihanan herkän musiikkitaustan. Aloin kirjoittamaan kännykkääni. Yhtäkkiä lähti minussa vyörymään valtava hyökyaalto kyyneleitä. Oi, miten ihanaa olikaan tuntea syvältä ja saada kosketus sisäiseen rakkaaseen lapseeni.

Ole hyvä, tässä runoni yhteiselle selviytymisellemme…

Klikkaa ensin musiikki soimaan. Kun 47 sekunnin kohdalla pianon soitto muuttuu, klikkaa kuulumaan esitykseni.

Annan, jos se vain suinkin on mahdollista, sanojeni kulkea sydämesi kautta sille sisäiselle, sinussa elävälle pienelle rakkaalle

Ukko Kärkkäinen Miesten viikonlopussa 16.2.2020

“Rakasta minut hellästi hereille”

Tästä voit kuunnella runoni

Musiikin äänitasoa kannattaa laskea reilusti, jotta runo on hyvin kuultavissa.

Tästä voit lukea runoni