Runo yrittäjille Parastamohanke 2023 (Ukko Kärkkäinen)

Tervetuloa kuuntelemaan yrittäjille kirjoittamaani runoa. Klikkaa ensin alla olevaa musiikkilinkkiä. Kappale on Eclipse (Re-Envisioned), säveltäjä Helen Jene Long, pianisti Zack Sottolano. Mikäli se ei avaudu, klikkaa runolinkki uudestaan. Joskus näköjään jostain syystä tarvitaan kaksi starttia?

Sen jälkeen klikkaamalla Youtube upotuksen alla olevaa audion nappulaa,  saat runoesitykseni kuulumaan. Anna runoni kuulua musiikin taustalla. Suosittelen, että kuuntelet silmät suljettuina musiikkia ja runoani.

Runon kuuntelemisen jälkeen voit vielä musiikin soidessa taustalla lukea tarinani tästä runostani.

Tätä klikkaamalla voit kuunnella runoni.

Napsauttamalla tätä löytyy runoni kirjallinen versio

:

Kuvan tämän runon kirjoittajasta otti rakas ystävämme, Elisabet Lahti. Sisusta väitellyttä Elisabettiä, myönteisen tulevaisuuden näkijää, suosittelen sydämen lämmöllä erilaisiin koulutushankkeisiin (klikkaa Elisabetin nimeä).

Runon tarina: Muutimme taiteilijapuolisoni kanssa huhtikuun lopulla, vuonna 2023 tänne Kotkaan. Tämä puistojenpääkaupunki on hurmannut kauneudellaan meidät, taiteilijasielut. Ja meri, aivan uskomattoman ihana elementti. Sen kauneus ja maisemallinen monimuotoisuus on synnyttänyt meissä paljon iloa ja sisäisen luovuuden vapautta. 

Koskaan ei tiedä, mitkä kohtaamiset synnyttävät sanojen virran? Yksi paikka, joka on ollut meille merkittävä, on tämän sivuston alussa näkyvä Langinkoski. Kosken rannalla olemme usein viettäneet yrttitee hetkiä. Itse olen pohjoisesta ja kiertänyt vuosikausia Lapissa, tunturipurojen rantoja.

Tämän yrittäjille kirjoittamani runoidean alkumetrit luotiin Langinkosken rannalla. Tapasin yhdellä reissulla Parastamohankkeessa työskennelleen Paajasen Annen. Siitä kohtaamisesta syntyi tapahtumasarja, jonka tulos on tämä runo.

Pikkuisen taustaa: Olen Kärkkäisen Ukko, runoilija. Toimin vieläkin yrittäjänä ja tätä teen todennäköisesti elämäni loppuun asti. Rakastan työtäni. En koe enää, seitsemääkymmentä lähestyvänä, olevani työnarkomaani. Aikoinaan, geofysiikan puolella toimiessani, olin kyllä vakavasti addiktoitunut supermielenkiintoisesta työstäni. Suorittamisesta tuli saldona minulle kolme pohjakoulutusta, eli kävin kolme kertaa pohjilla. Välillä jouduin avaamaan käteni, päästämään irti myös yrittämisestä. Olin kymmenen vuotta 2000 luvun alusta työhyvinvointikouluttajana. On se merkillistä, että miten usein suutarin lapset kulkevatkaan paljainjaloin? Omassa burnoutissa oli pakko yrittää selvitä jotenkin hengissä. Yrittämistä sekin 🙂 Se oli minulle paras yrittämisen korkea- tai oikeammin ojanpohjakoulu. 

Olen tällä hetkellä toiminimellä yrittävä. Runoilemisen lisäksi toimin hyvinvoinnin koutsina. Työskentelen asiakkaitteni kanssa tunnevalmentajana hyödyntäen neljänkymmenen vuoden aikana saamaani kokemusta. Tällä hetkellä käsikirjoitan myös ensimmäistä romaania masennuksesta selviämisestä, tietoisuuden merkityksestä omassa kasvussa, sekä tieteellisen paradigman murroksen vaikutuksesta planeettamme tulevaisuuteen.

Olen kulkenut polkuni sodassa haavoittuneen isäni siirtotaakkojen alta mielen vapauteen ja iloon. Arvostan yrittäjyyttä, sillä se mahdollistaa vapaat kädet uuden, rakastavamman ja myötätuntoisemman tulevaisuuden muotoiluun.

Ks: Minun yrittäjyyteni.

Vielä tähän loppuun pari vinkkiä. Runossani mainitsen aamuisen hymyn. Se kannattaa vetää kasvoille, vaikka sitten jäitä sataisi. Aikoinaan keino helpotti minua tuskatiloissani. Hymyillessä kasvolihasten reseptorit lähettävät hyvänolon informaation aivoille ja kertovat, ettei oo mittään hättää  

Ja kun kulkee hymyillen, huomaa monen vastaatulijan alkavan hymyillä takaisin 🙂 🙂 🙂 🙂

Toinen, jo vuodesta 2009, lähes päivittäin käyttämäni ja merkittävästi hyvinvointia lisäävä mahdollisuus, on ”kiitollisuuskävely meditaatio”. Se oikeasti toimii! Kokeile seuraava viikko, niin huomaat kyllä. Meditaatio on varsin simppeli; jokaisella askeleella puoli kiitetään, siis  kii… tos… kii…tos… kii…tos kii…tos …

Kerran, kouluttaessani toimitusjohtajaryhmää, kerroin päivän lopussa, yksinkertaisena hyvää oloa lisäävänä vinkkinä tämän. Kävelin edestakaisin ryhmän edessä ja kiitin ääneen. Normaalisti meditaatiota tehdessä toistetaan kii….tos:ta vain mielessä.

Kun kävellessä vilkaisin sivusilmällä ryhmää, huomasin paljon puhuvia ilmeitä: ”hoh-hoijaa… taitaa remmi tuolla luistaa ja ei kyllä ole kaikki muumit tuvassa”. Kerroin, että suurin osa ihmisiä tekee tätä meditaatiota lähes koko ajan, mutta erilaisella mantralla. Tällä hetkellä sisältö saattaa olla vaikka: ”Mitä, jos sota laajenee? Kyllä on niin ärsyttäviä nuo politikot! Mistä ihmeestä saisin rahaa näiden maksamiseen? Ei hän varmaan rakasta minua! Kyllä sitten satutti, kun se sano niin pahasti.. jne, jne… loputon luuppi huolia.

Yksinkertainen lainalaisuus on:

Jos ajattelee negatiivista, se lisääntyy!

Jos taas ajattelee positiivista, sekin lisääntyy.

Siis,

kii…tos kii…tos kii..tos kii…tos kii…tos kii..toskii…tos kii…tos kii..tos kii…tos kii…tos kii..tos kii…tos kii…tos kii..tos kii…tos kii…tos kii..tos kii…tos kii…tos kii..tos kii…tos kii…tos kii…tos …