Syttyisikö silloin tähti taivaalle...
Tämän Jouluaaton 2018 runon synty käynnistyi seitsemän vuotta sitten.
Jouluna 2016 runo muuttui joiltakin osin. Tämän vuoden marraskuussa runo koki lähes täydellisen muodonmuutoksen. Jätin yli puolet tekstistä pois. Esim. kokonaan alkuosan.
Mm. tällaista kirjoittamaani karsin: ”Lähtölaskenta alkaa johonkin maksimaaliseen
tavarapaljouden kiihdytykseen…
Onkohan joulunlahjaruletti vanhemmuuden poissaolon kertakorvausta?
Voiko syyllisyyttä heikosti onnistuneesta isyydestä tai äitiydestä vähentää paketteja
käärimällä?”
Kun maistelin tekstiä, joka oli aikoinaan resonoinut, ei se enää tuntunutkaan
julkaisukelpoiselta. Vain loppupuolella olevan jätin, se tuntui hyvältä.
Kuuntelin hiljaisuudessa sydäntäni, tuleeko jotain lisää? Sitten vain annoin sanojen virrata… Tällaisen runon sykkivä halusi antaa lahjaksi tänä jouluna?
Kiitos ystäväni Ville, musiikin säveltäjä, kuvaaja ja editoija
Oli hieno prosessi saada olla mukana tämän videorunoteoksen synnyssä ja kasvamisessa tähän muotoonsa.
Mitä me voisimme tänä jouluna ojentaa lahjaksi?
Olisiko se pysähtymistä toinen toisemme kohdalle?
Joulun valmistelujen,
kaikkien vaatimusten,
menemisten,
ja tulemisten jälkeen,
voisimmeko antaa vaikkapa hidasta aikaa.
Oltaisiin läsnä niin kiireettömästi,
että ne hetket jäisivät koko elämän pituisiksi hyviksi muistijäljiksi.
Jos tänä jouluna kirjottaisimma pukinkonttiin toinen toisillemme kortteja,
tai laitettas WhatsApp viestejä,
joissa kertosimma,
mitä ympärillämme olevat merkitsevät meille,
mitä hyvää ja ihanaa olemme huomanneet läheisissämme.
Käärittäskö porukalla isoon pakettiin sydämenlämpöistä rakkautta jokaiselle.
Oisko nyt tänä Jouluna mahdollista antaa anteeksi niille,
jotka ovat meitä haavoittaneet?
Entä oisko meillä rohkeutta pyytää anteeksi heiltä,
joita me olemme satuttaneet?
Ja voisimmeko lopulta vielä antaa anteeksi itsellemmekin.
Syttyisikö silloin tähti taivaalle merkiksi Rauhan juhlasta.
Kun tämän päivän luukku aukeaa sydämemme kohdalta,
silloin saapuu rakkaus,
astuu sisään perille
sinuun ja minuun <3 <3
Tunnetko tuoksun.
Hyasintit avaavat nuppujaan.
Näetkö,
kynttilöissä hymyilee elävä Valo.
Joulurauhaksi minä kutsun tätä hetkeä.