Syttyisikö silloin tähti taivaalle…

Syttyisikö silloin tähti taivaalle...

Tämän Jouluaaton 2018 runon synty käynnistyi seitsemän vuotta sitten.

Jouluna 2016 runo muuttui joiltakin osin. Tämän vuoden marraskuussa runo koki lähes täydellisen muodonmuutoksen. Jätin yli puolet tekstistä pois. Esim. kokonaan alkuosan.

Mm. tällaista kirjoittamaani karsin: ”Lähtölaskenta alkaa johonkin maksimaaliseen
tavarapaljouden kiihdytykseen…

Onkohan joulunlahjaruletti vanhemmuuden poissaolon kertakorvausta?
Voiko syyllisyyttä heikosti onnistuneesta isyydestä tai äitiydestä vähentää paketteja
käärimällä?”

Kun maistelin tekstiä, joka oli aikoinaan resonoinut, ei se enää tuntunutkaan
julkaisukelpoiselta. Vain loppupuolella olevan jätin, se tuntui hyvältä. 

 

 

Kuuntelin hiljaisuudessa sydäntäni, tuleeko jotain lisää?  Sitten vain annoin sanojen virrata… Tällaisen runon sykkivä halusi antaa lahjaksi tänä jouluna?

Kiitos ystäväni Ville, musiikin säveltäjä, kuvaaja ja editoija

Oli hieno prosessi saada olla mukana tämän videorunoteoksen synnyssä ja kasvamisessa tähän muotoonsa.

Napsauttamalla runoni kirjallinen versio