Tervehdys!

Olet saapunut polunhaaraan...

Jos seuraat polkua vasemmalle päädyt Kärkkäisen Inkerin sivuille. Sieltä löydät hänen uniikkia taidettaan ja käsinmaalattuja ja painettuja sisutus- ja kodintekstiilejä. Käy ehdottomasti kurkkaamassa taiteilijan kokeneeksi hioutuneen kädenjälkeä vuosikymmenten varrelta! Klikkaamalla sivun alareunassa olevaa Inkerin kuvaa, pääset hänen sivuilla eteenpäin.

Kuva Inkerin teossarjasta "Paimentytön laulu".

Jos tällä hetkellä oikealle vievä polku houkuttelee sinua enemmän, päädyt minun, tämän tekstin kirjoittajan, eli Kärkkäisen Ukon sivuille. Jos sinulla ei ole tällä kertaa aikaa lukea enempää ja tarvitset kipeästi apua vaikka masennuksesta selviytymiseen, ahdistukseen tai valoa uupumuksen pimeyteen, niin laita minulle pyyntö tekstiviestillä tai sähköpostilla. Varataan sinulle aika. 

Ukko p. 0505990435

email. ukko.karkkainen@gmail.com

Koutsauksieni orientaatio minulla on metakognitiivinen. Siinä  yksinkertaisilla "työkaluilla ja metaforilla" pääsee irti masennukseen ja ahdistukseen vievistä tuhoisista ajatuskehistä. Kaikkiin ajatusjuniin ei todellakaan kannata hypätä! Pään sisäisellä "rautatieasemalla" voi oppia hengailemaan kaikessa rauhassa ja levollisena, ilman stressiä, omia ajatusvaunujaan havainnoiden ja antaen niiden lähteä vaikka sitten Seinäjoelle.

Pia Callensen; "Elä enemmän, mieti vähemmän".

"Metakognitiomme on kykyämme ajatella ajattelemistamme ja tietämistämme."

Teen tällä hetkellä yksilövalmennuksia pääosin etänä. Asiakkaan niin halutessa, annan hän myös ohjauksia kotonamme, täällä Vihdissä, lähellä ihanaa Nuuksiota.

 

Valokuva: Inkeri Kärkkäinen

Koulutuksiin ja koutsaukseen osallistujien kommentteja

Emilia Lahden ja Kaisa Kautto-Koivulan palautteet

Toivon sydämestäni, että tänne linkittämäni kuvat ja kirjoittamani tekstit, yhdessä ja erikseen, voisivat tuoda sinulle iloa ja oivalluksia. Sitäkään ei tiedä, vaikka täällä kulkiessasi avautuisi mahdollisuus löytää elämääsi helpottavia tunteiden "työkaluja". Täältä löytyy jos vaikka mitä; jakareita ahdistuksen kireisiin pultteihin, meisseleitä tuskallisten ruuvien irroittamiseen, sivuleikkureita masennuksen piikkilankojen katkaisuun.

Olen kerännyt tänne myös paljon erilaisia avaimia, joita voit kokeilla joko vanhoihin tunnelukkoihin tai uudempiin. Kerron myös niistä kirjoista, jotka ovat jättäneet vahvan muistijäljen ja joiden lukeminen on muuttanut minua. Yksi oivallinen kirjoittaja on ollut Takasen Kimmo. Häneltä on lainaus alla. 

Olen saanut olla mukana tarinakertojana piirityöskentelyissä Syrjälän Teemun järjestämissä Miestenviikonlopuissa. Teemussa ja minussa yhdistyy kahden sukupolven tuntevien miesten energia. Arvostan suuresti Teemun tekemää työtä. On ollut koskettavaa saada nähdä viikonlopuissa avautumisen ihmeitä <3

Miehet ovat löytäneet heimonsa ja sen turvin, ehkä kauankin piilossa ollutta haavoittuneisuuttaan, tunteiden  syvyyttä, herkkyyttä ja voimaa.

Meillä on tapahtumassa tunnekulttuurin rakkaudellinen vallankumous. Tervetuloa mukaan siihen muutosprosessiin <3

Itse olen pitkän tien kulkenut "tunnetyöläinen", mielenrauhan ja psyykkisen eheytymisen koutsi. Omat "pohjakouluni" ovat minua eniten opettaneet. Erityisesti perhe, suhde puolisoon ja lapsiin, avasivat vuosikymmeniä sitten ensikertaa pandoranlippaan oman menneisyyteni traumaattisen pimeisiin tunneleihin.

Runoja kirjoittamalla yritin ymmärtää ja sanoittaa, mitä minussa,  isässä ja havainnoida, mitä lapsissa oikein tapahtuu?

Päiväkirjassani 1989:

Ja vielä pienen korvissa,

                                      poimujen kätköissä.

Sinne sanani katosivat kuin mikrofoniin,

                                                                             eliniäksi,

  nauha-arkistojen loputtomiin hyllyihin.

 Tulin tietoiseksi omasta toiminnastani suhteessa lapsiini. Aloin myös  ymmärtää sukupolvien traumasiirtymiä.

Lähes jokaisella

                    omien vanhempien nauhat

                                           tarkkaan kopioitu

                   ja niitä soitellessa aika kuluu

     päivästä vuosiin,

harmauteen asti.

Vain harvat tarkistavat laadun,

                                      toiston tarkkuuden,

                                                   äänityksen mielekkyyden.

Soitellaan vain,

                   bassot rämisten…

Kolmekymmentä vuotta sitten, ensimmäisessä työuupumukseni pimeydessä meni kauan, ennenkuin valoa alkoi näkyä, liiankin kauan. Tämä on kuitenkin ollut minun kasvuni spiraali.

Kerron näillä sivuilla eheytymisen matkastani. Koskaanhan ei tiedä sitäkään, mikä kohta tarinassani liikuttaa sinua kohti omaa itseäsi, kohti sitä pientä eksynyttä, joka vielä odottaa löytäjää...  

Laitan melontamatkan evääksi pari runoani. Ne molemmat ovat syntyneet Miestenviikonloppuihin liittyen. Ensimmäinen runo näki päivänvalon yllättäen, kun ystäväni kutsuivat minut käymään yhden viikonlopun päätöstilaisuudessa.

Klikkaa: Tunturipurojen viisaus.

Tämän toisen runon kirjoittaminen oli minulle herkistävä tunnekokemus. Sillä matkalla kohtasin pienen pojan itsessäni.

Ks. "Rakasta minut hellästi hereille."

Tunteet on tuntemista varten. Pahinta ja tuhoisinta on kuitenkin  jäädä vellomaan tunteiden herättämissä kielteisten ajatusten noidankehissä. Omat, traumoista virinneet emootiot on tärkeää tunnistaa selviytymisen alkutaipaleella. Siinä vaiheessa kannattaa toivottaa kaikki tunteensa tervetulleeksi. Silloin on hyvä lähteä porukalla, hyvän ystävän, tai koutsin kanssa melomaan surun reittiä sen meissä elävän pienen luokse. Kun saa yhteyden siihen tuntevaan osaamme, alkaa pieni lapsi hymyillen ja innoissaan jakaa elämäämme aarteita; iloa, rakkautta, läsnäoloa.

Ks. Runo "Ja pilvet nauravat".

Silloin on myös mahdollista tehdä sovinto oman menneisyytensä kanssa ja päästää irti itseä satuttavista kokemuksista. Sen hetken tulet muistamaan läpi elämäsi, kun käsissäsi alkaa rakkaus löytää myötätuntoa sisälläsi olevaa "pientä lasta" kohtaan.

 Monet ovat viestittäneet minulle siitä, miten merkittävä katsomiskokemus oli heille  Yle TV1:den tuottama dokumenttisarja "Isien sota". Sain kutsun vuonna 2011 hankkeeseen, jossa toivottiin minua kertomaan isästäni.

Tauno Johannes Kärkkäinen oli Kaunialan sairaalan yksi pahimmin aivoihin haavoittuneista sekavuus ja raivotilojensa vuoksi. Dokumenttia kuvattaessa olin tilanteessa, jossa paloin loppuun jo kolmannen kerran burnoutin kuumassa tulessa. Olimme menettäneet vuosi aiemmin ihanan, 1700 luvulla rakennetun hirsitupamme Soisalon saaresta. Asuimme vuokralla taidekeskuksen asunnossa. Kun en pystynyt töihin uupumuksen, ahdistuksen ja masennukseni vuoksi, emme saaneet toimeentuloa talon ylläpitämiseen . Välillä tuskatilani olivat sanoinkuvaamattoman  järkyttäviä.

"Rajalla,

reunaa en halua ylittää!

Kuljettava kuoleman kanssa rinnan. "

Olin saanut isästäni kertovat epikriisit käydessäni vuonna 1989 sotavammasairaalassa. Kun silloin aloin selailla aineistoa, niin kyyneleitä kyllä riitti. Löysin ylisukupolvisen traumani juuret täältä.

Aineistossa oli myös laaja kirjekokoelma, jossa äitini oli kuvannut lääkäreille perheemme karuakin karumpaa, kaoottista arkea. Lähtiessäni sairaalasta ojensi ylilääkäri epikriisit, hoitoraportit ja kirjeet minulle näillä sanoilla evästäen:

"Käy siellä, mutta muista tulla takaisin!"

Takaisintulon minä unohdin kokonaan. Vietin vuosikausia isäni "juoksuhaudoissa". Yritin kyllä parhaani mukaan käsitellä, analysoida, ymmärtää ja miettiä traumojani. Yritin prosessoida ja ajattelua lisäämällä päästä tekemään rauhansopimusta menneisyyteni kanssa.

Jotkut psykoterapiat selvästi auttoivat. Kävin satoja tunteja läpi  mm. psykodraaman avulla tunneongelmiani läpi. Se kokemus oli itselleni merkittävä. Olen neljänkymmen vuoden aikana lukenut enemmän kuin paljon psykologista tutkimus- ja kokemuskirjallisuutta sekä selfhelppiä kasapäin. Ja harjoituksia on kyllä tullut tehtyä.

Palaan vielä siihen Yle TV1:den tuottama dokumenttisarja "Isien sota". Muistan vieläkin kuvausten jälkeisen "henkisen krapula". Ajattelin, että nyt kyllä meni loputkin olemattoman maineeni rippeistä. Mikäli et ole vielä nähnyt "Isien sota" dokumenttia, niin täältä Areenasta pääset katsomaan tarinaani: ISIEN SOTA.

Nyt, kun olen perehtynyt metakognitiiviseen ohjaukseen, voin rehellisesti tunnustaa, että aikoinaan jäin totaalisesti kiertämään kehää traumani ympäri. On suorastaan käsittämätöntä, miten ihminen voi synnyttää itse itselleen niin suuren ja tuskallisen kärsimyksen, ahdistuksen ja lopulta kaivaa syvän masennuksen pelkästään ajattelemalla ja vellomalla negatiivisissa tunteissaan.

Metakognitiomme on kykyämme ajatella ajattelemistamme ja tietämistämme.

 

Tämän Elämänsaaren alueet, rannat, kosket, kukkulat, riutat, jäätiköt, laaksot ja niemet ovat minulle tuttuja. Tällä saarella olet sinäkin aikoinaan saattanut vaeltaa. Tätä käytin kymmenen vuoden ajan omissa koulutuksissani. Taiteilijatyttäreni aikoinaan maalasi tämän minulle <3

Elämänsaari piirros: Anna Heikkilä

Jos haluat ja sinulla on sellaiseen aikaa, voit käydä kuuntelemassa vielä runon tai pari, joita olen laittanut tänne sivuilleni. Musiikin siivittämistä sanoituksista on moni löytänyt apua omiin tunteisiinsa.

Tästä pääset käymään runosivujen koosteessa.  

Mikäli lähdet lenkille korvanappien kanssa, niin täältä löydät  dialogia tunteista.

Syrjälän Teemun tekemä haastattelu Ukosta.

Tervetuloa löytämään uusia polkuja...

 

Jos selaat näitä sivuja kännykällä ja mikäli Ukon sivut kiinnostaa, tästä linkistä pääset parhaitten niille:

Kännykkävaihtoehto

Alla olevaa, joko Inkerin tai Ukon kuvaa klikkaamalla, pääset kumman jomman sivuille. Inkerin kuvaklikkaus toimii myös kännykällä. Tietokoneella katsottaessa Ukon avaussivuilla tervehtii sinua Suvasveden maisemassa kuikka.

 

Inkerin sivuille

Ukon sivuille

Lue lisää sivuston nimestä (?)

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *