
Runo hääparille: Lempeän rakastava katse
Se taisi olla marraskuussa 2019, kun ensimmäisen kerran viestittelin Vänttisen Jussin kanssa. Olimme siis jo muutaman vuoden Jussin kanssa ihmetelleet elämää tekstiviestein ja myös puhelimitse.
Sitten tuli kevät 2022 ja ensimmäinen varsinainen kohtaaminen. Olin lupautunut mukaan Syrjälän Teemun vetämään Miesten viikonloppuun tunne- ja selviytymistarinoiden kertojaksi. Jussi otti minut matkanvarreltaan ystävällisesti kyytiin. Tulomatkalla viikonlopusta hän kysyi, että josko tulisin heidän häihinsä? Ja mielelläni otin hengenheimolaisen, sielunveljen kutsun vastaan. Sormuksen hakumatkalla Jussi ja Saara poikkesivat meillä täällä kotiateljeessamme. Oli ihanaa tarinoida ja ihastella yhdessä kevään kauneutta.
Ennen häitä aloin kuunnella sydäntäni, että millaista tekstiä sieltä voisi tulla hääparille? Koskaan en tiedä ennalta sanoituksen sisällöstä. Kun sitten löysin sopivan musiikin, alkoi runo virrata lävitseni? Tämä teokseni syntyi ystävyyden synnyttämänä ajatellessani Jussia ja Saaraa.
Kantaesitin ”Lempeän rakastava katse” runon hääjuhlassa 11.6.2022 Halikossa, Pukkilan kartanolla. Esitin myös tilaisuudessa kaksikymmentäneljä vuotta aikaisemmin syntyneen ja niin monen rakastaman, ja jo klassikoksi tulleen luontorunoni Helisee rannat.
Lämpimät Onnitteluni teille ystävät

Laita ensin musiikki soimaan alla olevasta upotuksesta ja sen jälkeen klikkaa audiorunoni kuulumaan.
(Jos Youtube musiikkilinkissä on teksti: ”Video ei ole käytettävissä”, niin lataa tämä sivu uudestaan. Silloin, ainakin minulla, musiikki tulee käyttöön.)
Miten valkoisina viikolla kukkivatkaan omenapuut, ja kuinka kauniisti lauloivatkaan satakielet, sen vanhan kirkon pihalla tuoksuvissa syreeneissä. Parasta, mitä elämässä voi olla, on löytää toinen toisensa, rakkaansa. Yhdessä eläen tapahtuu kasvun ihme, oman minuuden kotiinpaluu läheisen pelistä katsoessa. Kun uskaltaa nähdä kuvansa toisen silmistä, kun tunnistaa äänestään sukupolvien tunteilla marinoituneet sävyt. Silloin on mahdollista alkaa löytää matkansa varrelle jääneitä. Menneen tarinan huomaa otsarypyistä, pallean ja niskan jännityksestä, hengittämättömyyden hetkistä. Miten tärkeää onkaan ottaa vastaan koko minuutensa, hyväksyä aivan kaikki eletty itsessään ja toisessa, piilossakin olevat. On vapauttavaa taluttaa tunteensa yhteiseen kotiin ja antaa elämässä kaikkien värien soida. Suurin lahja, mitä toinen toisilleen voi ikinä antaa, on myötätuntoinen, syvästi hyväksyvä, lempeän rakastava katse. Juuri sellaiset silmät tunnistaa se meissä jokaisessa elävä pieni, sisäinen lapsi. Hymy parantaa syviä haavojamme. Rakastava katse, kunnioittava sävy äänessä, kertovat aikuisessa elävälle pienelle. Olet turvassa, ei oo mittään hättää. On helpottavaa oivaltaa, että liitossa voi olla samalla puolella. Silloin ei tarvitse taistella toisiaan vastaan. Ja kun muistaa mennen ja tullen koskettaa, sipaista sanattomia viestejä. Kun muistaa aina välillä kysyä; ”Miten voisin olla sinulle rakas avuksi?” Päivät kulkevat, tulevat ja menevät. On hankkeita, esiintymisiä, välillä ehkä tiukkoja aikatauluja. Elämä, eksymisen ja löytämisen vuoropuhelua… Ja kun arjessa huolilla on välillä tapana kumuloitua, kasvaa joskus vuoriksi, niin miten ihanaa on silloin, kun voi pyytää apua läheiseltään. Mahtaakohan olla sellaista yhteistä elämää, jossa koskaan ei satuttaisi toista, tai jossa ei koskaan itse haavoittuisi? Kaksi ihmistä, omat kulmat, terävät tai liiankin pehmeät. Silloin, kun on itseltään ja toiselta hukassa, niin miten helposti alkaa harmittaa, ärsyttää, varsinkin se lähellä elävä. . Miten tärkeää on pysähtyä silloin, katsoa silmiin, annatko rakas sanani, sinun loukkaamiseni anteeksi. Kulmat alkavat hioutua anteeksi antaessa. Elämässä virtaava vesi, kirkkaat kyyneleet hiovat kivemme kauniiksi. Ja kun sitten toinen on jostain tulossa kotiin, kun on jo ilta pimentynyt, niin kynttilän sytyttäminen portaille kertoo: Sinua rakas minä olen odottanut. Olet minulle elämäni tärkein ihminen. Kuuletko, miten kauniisti rakkaasi laulaa sydämen sävelten virtauksessa, kuin se satakieli, siellä tuoksujen yrttitarhassa. Rakkaus, niin suloinen lahja kahden ihmisen välillä.
