Ensimmäiset runoni, niitä taisi olla parikymmentä kappaletta, kirjoitin 1970 luvun lopulla opiskellessani vuoritekniikkaa Lappeenrannassa. Varsinainen kirjoittaminen alkoi keväällä 1989 Oulun yliopistollisessa sairaalassa lasten syöpäosastolla.
Olen kirjoittanut runoja kolmekymmentäviisi vuotta. Alla olevassa kuvassa on vihkoja, jotka ovat täynnä tekstejäni. Kun aloin kirjoittaa tietokoneella tekstejäni, on niitä tullut tiedostoihin yksi ja toinen mokoma.
Viime vuosikymmenenä runojen kirjoittamisprosessini on ollut seuraavanlainen. Rakastan musiikkia ja aistin erityisherkkänä sävelten itsessäni herättämiä tunteita. Se hetki, kun runon ensimmäiset sanat syntyvät, on aina yhtä ihmeellinen. Silloin, kuin murtuisi sanojen edestä pato. Istun virran rannalla ja poimin kynällä tai näppäimistöllä niitä talteen. Välillä sukellan sirran mukana toiseen todellisuuteen? Kolme esimerkkiä, sellaisessa merkillisessä tietoisuuden tilassa kirjoitettua, ovat ”Hän kulkee edellä”, ”Unohduksen verho” ja ”Tuttuus kulkee aina mukanasi”. Linkit niihin löytyvät alaspäin skrollattaessa siellä olevista linkeistä.
Parin viime vuoden sisällä on syntynyt merkillisiä runoja tästä meidän ajastamme. Niitä en ole vielä laittanut tänne. Yksi, sellainen kyllä löytyy lukemanani podcastin lopusta. Se runo lähti virtaamaan Islannissa. Ks. Miehen mieli (Ukko Kärkkäinen).
Edellä oleva haastattelu on myös Spotify alustalla.
Jos haluat ymmärtää runojeni virran kivikkoisia pohjia, niin täältä alta löytyvästä linkistä pääset katsomaan aiemmin julkaisematonta, osin kyllä järkyttävääkin kuvamateriaalia traumojenpurkuteoksistani; maalauksista ja veistoksistani. Kaikki maalaukseni poltin muuttaessamme Soisalonsaaren taiteilijakodistamme. Ja suurimman osan myös veistoksistani hävitin. Niiden tekeminen auttoi tuomaan kuviksi sitä mielen kipua, jota elämässäni olen kokenut. Kuvallinen ilmaisu palveli aikansa ja polttorituaalin avulla pyrin pääsemään irti menneisyyteni tuskasta ja painolastista.
No miksi niitä julkaisen?
Niiden teosteni kautta hahmottuu se mielenmaisema, josta osa runoistani on kummunnut. Haluan avata maailmaani sillä ajatuksella, että voisin tuoda edes hitusen verran toivoa niille, jotka kamppailevat ahdistuksen ja masennuksen riivaamassa todellisuudessa. Tahdon viestiä, että tunnehelvetistä on mahdollista selvitä hengissä. Haluan tuoda viestiä toivosta, myötätunnosta ja rakkaudesta
Klikkaa: Rajalla, reunaa en halua ylittää, kuljettava kuoleman kanssa rinnan.
Kun klikkaat alta löytyvien runojeni nimiä, avautuu niistä sinulle kuultavaksi musiikkitaustoilla lausumiani runoja.
(Jos musiikkilinkki ei lataudu ensimmäisellä klikkauksella, niin avaa runo uudestaan. Toisella klikkauksella kyllä avautuu.)
Näiden linkkien alla kerron vielä hieman lisää kunkin runon kasvupohjasta.
Hyvää matkaa sanojen ja tunteiden maailmaan
****
Tästä linkistä löytyy Pielisen Tietäjäpäivillä kesällä 2024 kantaesittämäni runo:
Kuka kertoisi?
Ensimmäisen kerran kävin terapiassa 1980 luvulla. Sieltä alkoi pitkä, itsensä ja tunteittensa etsimisen ja löytämisen matka. Mitä kaikkea olen oppinut saadessani itse terapiaa ja nyt myöhemmin ohjatessani asiakkailleni traumaterapeuttisia prosesseja. Siitä aiheesta sain kirjoittaa runon rakkaalle Iida ystävällemme. Kantaesitys tapahtui huhtikuun lopulla 2023.
Läsnäololta tuoksuvaa voidetta.
Tämä alla oleva runo syntyi kesäkuulla 2024. Kirjoitin sen ystäväni, Rounakarin Tuomaksen karonkkaan.
Karhun katseella laulan. Haltioitunut muusikko ja myyttinen dialogi.
Täältä linkistä löytyy peräti kolme runoa, Anna -tyttäremme aivan ihana runo Inkeri-äidille, Inkerin runo Turvaverkkoteoksensa synnystä ja minun kirjoittamani runo Inkerin 70 -vuotisjuhlanäyttelyyn neljälle rakkaalle taiteilijalle.
Kolmen sukupolven yhteisnäyttely Juurilta.
Tämä runoni syntyi minulle paljon merkitseville ystävilleni Jussille ja Saaralle heidän häihinsä alkukesästä 2022.
Lempeän rakastava katse
Itseäni on intiaanikulttuurit kiinnostaneet erittäin paljon. Olin kesällä 2022 Neljän Tuulen leirillä ja sielläsyntyi tämä runini.
Runo Neljälle Tuulelle.
Täältä alta löytyy syntymäpäivä runo, jonka tein sielunveljelleni Pentikäisen Antille.
Antti 50 v.
Tämän alla olevan runon kirjoitin rakkaan Kaisa -tyttäreni joogaopettajaryhmälle. Kun itse olen joogannut, niin lemppariasentoni on juuri runoksi nimeämäni.
Lapsen asento
Minua pyydettiin kirjoittamaan runo Yrittäjäkurssin päätösseminaariin. Syntyi tällainen runo.
Runo yrittäjille.
Keväällä 2022 tein yhden runopäivitykseni liittyen isääni. Tämä runo on minulle merkityksellinen.
Isäni… minun rakas isäni
Täältä alta löytyy sodan synnyttämien tunteiden sanoitusta. Kirjoitin keväällä 2022 tämän runon. Linkistä löytyy myös Juha Pentikäisen ja minun yhteinen haastattelu sodan aiheuttamista traumoista ja taakkasiirtymistä.
Kaikista tärkein jäi minulta kertomatta.
”Rakkaudesta” runossani etsin sukupolvien takaa välittämistä ja rakkautta.
Rakkaudesta
Miesten viikonloput ovat olleet itselleni tärkeitä. Tämä syntyi aamuisena yönä syvän itkun marinoiden tekstiä.
Rakasta minut hellästi hereille
Monet ovat kertoneet kuunnelleensa ”Hän kulkee edelläsi” runon moneen kertaan. Se on mystinen sanoitus etsinnästä.
Alla olevassa runossa on useita tasoja. Yksi niistä on tieto siitä, miten traumoista on mahdollista selviytyä. Sivun lopusta löytyy mm. Peter Levinen välittämää, alkuperäisheimojen viisautta traumojen hoidosta..
Tuttuus kulkee aina mukana
Tämä alla oleva runo on itselleni erityisen tärkeä. Siinä kerrotun prosessin kautta maailmankuvani on laajentunut. Aluksi hämmentyneenä ihmettelin, että voiko reinkarnaatio olla oikeesti totta? Nyt tiedän!
Unohduksen verho
Tunturipurojen viisaus on avannut monelle surun polun, myös minulle. Tässä runossani on jotain merkillistä!
Tunturipurojen viisaus
Täällä kerromme, Inkeri ja Ukko, miten olemme löytäneet runouden. Sivulla saat myös kuulla aiemmin audioina julkaisemattomia runojamme.
Tarinoita Inkerin ja Ukon runopolkujen varrelta
Alla oleva runo syntyi hyvän ystäväni synttäreille. Pohdin auttajan merkitystä ihmisen itsensä löytämisen polulla. Tämän runon myös esitin Elisabet Lahden Sisu tilaisuudessa Aleksanterin teatterilla. Monet ovat kertoneet, että tämä on ollut heille merkittävin runo.
Ja pilvet nauravat…
”Onko se sitä…” runon synty oli todella merkillinen kokemus, häkellyttävä? Kerron siitä lisää…
Onko se sitä…?
Tämä runo sanoittui yhtäväni väitöstilaisuuden jälkeiseen karonkkaa. Mitä tapahtuu, jos lapsi joutuu elämään perheessä, jossa alkoholismi luo pelon kehän pienen ympärille!
Silloin tiesin tehtäväni
Tämä alla oleva kivulias runo kertoo suomalaisesta miehestä. Samaa ovat myös naiset kokeneet. He tietävät, mitä tarkoittaa kasvatusväkivalta.
Runo kuvaa myös kansallista sotatraumaa ja sen vaikutuksia.
Kirjoittaessani etsin sanoja, millä voisin kertoa myötätunnon ja rakkauden parantavasta voimasta.
Suomalainen mies
Niin… tässä se on. Testamenttini rakkailleni
Pihkan tuoksua
Kun korona levisi, yritin löytää sanoja pandemian herättämiin tunteisiin.
Kello käy
Koskaan ei tiedä, milloin ja missä ja miksi sanat alkavat virtaamaan. Olin yöpynyt metsäkämpällä suonreunassa. Aamulla saivat ajatukseni siivet ja elämän pohdintoni lähtivät purkautumaan sanoiksi.
Tarvitaan sydämiä
Tämä runoni on kaikista rakastetuin. Tuhannet ovat sen kuulleet ja monet muistavat minut lintujen imitoijana. Monesti ojennan tämän runon yllärinä, esimerkiksi Nuuksiossa nuotiolla istuville ihmisille. Tuntuu niin hyvältä levittää iloa runon avulla.
Helisee rannat
Runossa etsin vastausta siihen, kenen käsikirjoitusta ihminen elää?
Sen päivän jälkeen
Lopuissa täältä löytyvistä runoista ei ole musiikkilinkkiä.
Metsän tuttu
Tulojuhlat
Tässäpä lopuksi Villen ja miun joulurunoinstallaatio
Syttyisikö silloin tähti taivaalle…
****
Täältä pääset kotisivujemme alkuun:
BONIS-AVIBUS.FI
Täältä pääset suoraan kurkkaamaan uusinta innovaatiotani:
Ukon heureka!
