”Tunturipurojen viisaus” runoni syntyi sunnuntaiaamuna 2.9.2018.
Edellisenä iltana oli parilla ystävälläni tullut idea. He kutsuisivat minut esittämään muutaman runon Teemu Syrjälän vetämän miesten viikonlopun lopetushetkeen, ennen kuin miehet lähtevät ajamaan koteihinsa. Olin kuullut puhuttavan paljon hyvää näistä viikonlopuista, mutten ollut koskaan ollut niissä mukana. En myöskään ollut tavannut aiemmin Teemua. Ystäväni siis soittivat lauantai-iltana. Otin kopin.
Aamulla herätessäni, kun kuuntelin Ben Adamsin musiikkia, alkoi sanoja tulvia. Näppäilin kännykkään runoni. Minulla ei ollut ajatusta sen esittämiseen. Ajelin sunnuntaina puolenpäivän jälkeen Joutsaan. Paikanpäällä tuli vahva tunne, että taidan kantaesittää siellä aamulla syntyneen uunituoreen runoni. Vastaanotto oli kyyneleinen. Monen miehen suru lähti virtaamaan.
Ihanaa
Olin vihdoinkin saapunut tuntevien miesten maailmaan.
Tämä on itselleni yksi merkittävimmistä, surua kuvaavista runoistani.
Klikkaa ensin musiikki soimaan taustalle : Ben Adams, ”To the Moon and Back”
Sen jälkeen tästä voit musiikin soidessa kuunnella audiona tulkintani runosta.
Musiikki jatkuu vielä runon päättymisen jälkeen.
Se on suru!
Juuri sitä paennut,
tehnyt kaikkeni,
etten kohtaisi.
Suru se on!
Odottanut jokaisessa tieni risteyksessä.
Tänä aamuna suru istuu vieressäni,
aloittaa kanssani jokapäiväisen jumpan.
Suru elää minussa,
jumiutuneissa lihaksissani,
nivelsiteiden kiinnittymiskohdissa,
verisuoniston seinämissä,
taivutusten kivuliaissa ääripisteissä.
Suru on tulevaisuuden valinnoissa,
se asuu pois heittämistä odottavissa tavaroissa.
Surun voisin kyllä peittää puuhakkuudella.
Sitä olisi mahdollista paeta kaikkeen turhanpäiväiseen tekemiseen.
Tänä aamuna toivotan sen tervetulleeksi.
Tule suruni,
käy istumaan rauhassa tuvan keinutuoliin.
Olen tässä, kerro minulle tarinasi.
Kun olit pieni, muutin sinuun.
Aina, kun joku sinua satutti, kasvoin yhä suuremmaksi.
Asetuin asumaan kaikkeen,
mikä on sinua.
Vaillejäämiset olivat ruokaani.
Joka päivä sinä tunnistat minut oman surusi.
Olen läsnä kaikkina elämäsi hetkinä.
En halua sinulle pahaa.
Juuri minä olen se kohta sieluasi,
josta kumpuaa kirkas luovuus.
Joka kerta, kun elämäsi kipeys saa tulla näkyväksi, voi olla sinussa olemassa. .
Joka kerta, kun hyväksyt minut,
annan sinulle suurinta, mitä elämässäsi on.
Lahjoitan kyyneleiden tunturipurojen viisauden, herkkyyden ja tuntevana ihmisenä olemisen kauneuden.
Minä se olen, jota et tarvitse paeta.
Olen ystäväsi tällä elämäsi matkalla...
Lisää runojani löytyy täältä.
Kotisivujemme alkuun… Bonis-avibus.fi