Aloitus

 

 

Kuva: Justyna Kunkel

 

Lämpimästi tervetuloa matkalle Elämän Saarelle... 

Piirros: Anna Heikkilä

 

Hyvä näillä sivuilla hengaileva

"Esipuhe" löytyy Areenasta.

Ennenkuin jatkat samoilua täällä, klikkaa vuonna 2011 Koura palkinnon saaneeseen ohjelmaan. 

Sieltä löytyy Yle TV1:den dokumenttisarja "Isien sota".

Jakso 1: Ukko Kärkkäinen.

Se on minun tarinani. Kerron täällä lisää selviytymisestä.

 

 

****

Näiltä sivuilta löytyy tietoa mm. tunnetyöskentelymenetelmistä, masennuksen erilaisista hoidoista, traumojen purkamisesta, kriiseistä selviytymisestä, tietoisesta läsnäolosta jne, jne, jne...

Mikäli sinulla ei ole aikaa ja/tai kiinnostusta lukea näistä em. aiheista, niin kannattaa kuitenkin käydä kurkkaamassa yksi sivuni, ennenkuin hyppäät muualle bittiavaruuteen. Sieltä löytyy merkillisiä tarinoita ja tutkimuksia, suorastaan hämmentäviä?

Minulla on tunne, että alla olevan linkin jälleensyntymistä käsittelevillä sivulla ja myös kuolemanrajakokemuksista kertovilla, saattaa olla jossain vaiheessa suurempikin merkitys! Ja jos ei ole, niin ei silläkään ole väliä...

Eihän sitä kuitenkaan koskaan tiedä, mikä muuttaa ihmisen maailmankuvaa arkipäivää helpottavaksi, lisää iloa ja mikä kolahtaa kellekin? Linkistä löytyvät tutkimukset saivat ainakin minun silmäni avautumaan!

Kuva: Pete Linfort

 

Tiedän varsin hyvin, että osa ihmisistä pitää esille tuomiani asioita naiivina pseudotieteenä ja osa jopa täytenä huuhaana. Ei haittaa yhtään. Niin onkin hyvä. Mielestäni on tärkeää olla kriittinen ja terveesti skeptinen! Ei todellakaan kannata "uskoa" mitä tahansa ja älä missään nimessä "usko" mitään näillä sivuillani olevaa. Lue kriittisenä kirjoittamaani ja linkittämiäni aineistoja ja arvio niitä oman elämäsi maailmankuvasta käsin.

Laita roskiin tai ota käyttöön tai anna vain olla tai unohda koko juttu...

Ehkä tärkein vinkkini on kuitenkin, että kuuntele lukiessasi omaa sydäntäsi. Se sykkivä meissä intuitiivisesti aavistaa usein paremmin kuin järki, millaisten ovien takaa voi löytyä elämälle merkittävää  

Kuva: Pixabay MrsBrown

 Terve skeptisyys on tärkeää, mutta kyynisyys on puolestaan haitallista sekä itselle, että muille, varsinkin lähipiirissä eläville. Kyynisyydestä puuttuu sekä sydän, että järki!

Kyynistyminen on Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan myös osa loppuunpalamisprosessia; ensin tulee pitkäaikainen väsymys, sitten kyynisyys ja viimeisessä vaiheessa on ammatillisen itsetunnon hajoaminen!

Kyynisyyden taustalta löytyy paljon piiloon menneitä tunteita; suremattomia asioita, itkemätöntä itkua ja sukupolvelta toiselle siirtyneitä käsittelemättömiä tunteita. Jos surua ei voi ilmaista, eikä ihminen saa tulla näkyväksi kaikkein haavoittavimpien tunteittensa kanssa, muuttuu hän lopulta kyyniseksi! Se ei ole hänen vikansa, vaan tilanteet vain joskus kehttyvät sellaisiksi.

Kyynistyneet ihmiset eivät useinkaan itse huomaa, mikä heidän allaan ui! Kyynisyyden tunne voi muuttua erittäin tuhoisaksi. Silloin se pahimmillaan marinoituu vihapuheiksi ja teoksi! 

Kuva: Sarah Richter

Alla olevasssa linkissä kertomistani asioista tietoiseksi tuleminen vastasi itselläni merensyvästä unesta heräämistä! Loputkin kyynisyyden piikkiset kuoret hajosivat! Ks.

TUTKIMUKSET JA TAPAUSKERTOMUKSET, JOTKA AVASIVAT SILMÄNI. NE NOSTIVAT OMALTA OSALTAAN UUPUMUKSESTA VOIMAANTUMISEEN. NE TOIVAT ILOA, RAKKAUTTA JA MIELENRAUHAA SEKÄ MUUTTIVAT KOKONAAN MAAILMAKUVANI; HÄMMENTÄVÄ, MYÖNTEISEN DRAMAATTINEN MUUTOS? 

(linkkiin pääsee klikkaamalla tummennettua tekstiä)

 Tervetuloa takaisin jatkamaan tästä eteenpäin...

Kun aloin keväällä 2017 miettimään kotisivujen tekoa, lupautui hyvä ystäväni Ville selvittämään käytännössä sivujen tekoon liittyviä asioita. Hän rakensi sitten kärsivällisesti kehikon ja perusperiaatteet... kiitos siitä sinulle Ville <3.

Itse olin lähinnä sisällöntuottaja, tekstin ja kuvien. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kirjoittaa lyhyehkösti vain hyvinvoinnista, masennuksesesta ja traumoista selviytymisestä. Ajattelin myös julkaista joitakin runojani täällä.

Sitten huomasin, että moponi karkasi kokonaan kinttaista. Tekstiä alkoi tulla hervottomasti lukemattomine linkkeineen ja kirjasivupoimintoineen. Villen luoma yksinkertainen runko natisi liitoksistaan.

Se oli itselleni melkoinen yllätys, että sivuille tekstiä tuottaessani huomasin yhä kasvavan kiinnostukseni julkaista myös sellaista, josta olin vain harvoille puhunut ja kirjoittanut. Reinkarnaatiosta ja kuolemanrajatukimuksista kertovat sivut alkoivat loppusyksystä kasvaa kasvamistaan. Tunsin sivustoa tehdessä poikkeuksellisen keltaista iloa, vihreää mielenrauhaa ja punaisen rakkauden luovaa virtausta. Halusin rehellisesti kertoa, mitkä asiat viime vuosina ovat olleet elämäni suurimpia oman maailmankuvani muuttajia.

Kuva: Pixabay Myriams-Fotos

Yritin löytää monenlaisia kyniä, millä värittäisin niitä kuvia, mitkä koin järjen- ja tunteentasolla tärkeiksi. Tekstieditorilla tuntikausia istuessa tunnistin kulkevani "vaarallisella vyöhykkeellä". Tiedostin sen, että erityisesti ne sivuni, jolle vei linkki "Tutkimukset ja tapauskertomukset, jotka avasivat silmäni, nostivat omalta osaltaan uupumuksesta voimaantumiseen...", saattaisivat herättää joissakin lukijoissa negatiivisia ajatuksia ja voimakkaitakin tunnereaktioita! Välillä pohdin, jättäisinkö nämä "kyseenalaiset" sivuni kokonaan pois ja keskityisin vain mielenterveyteen ja runoihin..

Tunsin kuitenkin sydämessäni, että näistä asioista minun on kerrottava ja että nyt on sen aika! Jostain merkillisestä syystä koin "kyseenalaisten" sivujen julkaisun jopa suorastaan "elämäntehtäväkseni". Kuin jokin minussa olisi sanonut, että kerää nyt yhteen vuosienkausien aikana löytämäsi ja laita ne linkit tutkimuksiin kaikkien helposti saataville!

Ilmaisu sivuillani on paikoin sekavaa, poikkoilevaa ja kömpelöä, se vähän harmittaa. Siitä olen pahoillani, että paikoin tuputan innoissani omaa maailmankuvaani.  "Rapatessa roiskuu..." sanoi entinen esimiehenikin, kun kerran huolimattomuuttani seismisissä tutkimuksissa väärinkytkentäni johdosta räjäytin kymmenillä tuhansilla volteilla yhden arvokkaan mittarin hajalle   

Olen pohtinut paljon sitä, miten voisin ilmaista reinkarnaatiosta ja kuolemnarajakokemuksia kertovia asioita niin, etten suotta loukkaisi ketään! En halua haavoittaa niitä, joilla on syvä uskonnollinen vakaumus tai heitä, jotka eivät siedä kuolemanjälkeisestä elämästä puhumista.  

Luotan kuitenkin siihen, että sivuilleni tulevat juuri ne ihmiset, jotka ehkä tarvitsevat omalla polullaan täällä kasvavia ihmettelyn vihreitä versoja.

Kuva: Jerzy Góreck

Tiedän myös, että täältä löytyy paljon kirjoitusvihreitä... (lapsena minulla oli vaihea lukihäiriö). Täällä on myös päällekkäisyyksiä, asioiden moneen kertaan jauhamista ja dataahan sivustolla on aivan liian paljon. Joidenkin mielestä sivuillani on huuhaata jne. jne.... Näistä edellä mainituista olen tietoinen. Jos vain suinkin voit, niin ohita ne kohdat, jotka törmäävät omia nykyisiä käsityksiäsi vahingoittavasti..., ohita ne kevyesti ja vaikka vilkuta. Poimi vain sellaista, joka jollain tavalla voisi auttaa sinua elämässä, josta saisit iloa ja jonka tiedon avulla hyvinvointi kasvaisi.

Olen kiitollinen, jos lähetät tietoja tekemistäni kirjoitus- ja asiavirheistä. Silloin voi korjata niitä tarpeen mukaan. 

Sivujani tehdessä olen myös huomannut sen, että nämä eivät koskaan valmistu! Sivut tuntuvat olevan koko ajan kesken ja varmaan jäävätkin sellaisiksi, kun lähden jatkamaan tästä kehostani matkaa eteenpäin. Toivottavasti vielä tässä inkarnaatiossa puuhastele täällä pitkään, kuin puutarhassa, rikkaruoja yrttiteeksi poimien. Tänne linkitän sellaisia löytöjä, joista voisi olla apua tämän ihmeellisen elämän ymmärtämisessä. Seuraavaksi aion tehdä sivut, joiden sisältö liittyy samaan, mistä tieteilijät kirjoittavat jälkimaterialistisen tieteen julistuksessa seuraavasti:

"Kontrolloitujen laboratoriokokeiden perusteella on dokumentoitu, että harjaantuneet tutkimukseen osallistuneet meediot (henkilöt, jotka väittävät pystyvänsä kommunikoimaan fyysisesti kuolleiden ihmisten mielten kanssa) voivat toisinaan hankkia hyvin täsmällistä tietoa kuolleista. Tämä myös tukee sitä johtopäätöstä, että mieli voi sijaita erillään aivoista."

Ks. jälkimaterialistisen tieteen julistus.

Suuri kiitos sinulle, joka olet jaksanut tänne asti.

Hyvää matkaa eteenpäin minne sitten menetkin  

Mikäli haluat tavoittaa myös rivien välissä olevat salaisuudet, niin laita soimaan tämä taustamusiikiksi.

Kuva: Michał Jałochowski

 

 Sen yllä kertomani hämmentävän, maailmakuvaani muuttaneen löydön lisäksi tein myös toisen löydön? Tyyneyden valtameren rannalla oli vanha savinen pullo, lähes kokonaan hiekkaan hautautuneena.

Kaivoin esiin, puhdistin pinnan ja ...

Piirros: Anna Heikkilä

...avasin varovasti korkin.

Yhtäkkiä eteeni ilmestyi kirjoista tuttu klassikko, valtava pullonhenki! Lempeästi hymyillen hän antoi minulle kolme toivomusta, jotka halusi vapautumisesta kiitollisena täyttää. 

Epäröimättä yhtään sanoin ensimmäisen. Se oli oikeastaan kaksiosainen. Toiveet liittyivät saumattomasti yhteen. Niitä asioita olin miettinyt paljon ja pitkään.

"Toivon tämän ihanan plaeettamme säilymistä ja rauhaa maailmaan "

Kuva: Gerd Altmann

Toista pohdin hieman pidempään. Sitten sanoitin toiveeni:

"Toivon, että minulla on monia, monia miljoonia rahaa, jota voin ohjata ympäri maailmaa rakennettaviin Eheytymispesiin. Toiveenani on, että sellaisiin voi tulla sotien ja muiden traumaattisten olosuhteiden keskellä eläneitä lapsia ja nuoria. Siellä auttajina toimii eettisiä ja sydämenlämpöisiä terapeutteja, taiteilijoita ja erialojen ihmisiä. Eheytymispesissä käytettään luovia traumojen purkamisen keinoja. Pesissä on paljon kauneutta ja pientä ihmistä hoitavaa rakkautta "

Kuva: Lisa Runnels

Kolmannen toiveeni ilmaisin näin:

"Haluan luoda sellaiset nettisivut, joiden avulla voin tuoda edes pikkuriikkisen helpotusta kriisien ja ahdistuksen keskellä eläville ihmisille. Unelmani on olla läsnä oman selviytymistarinani kautta ihmisten rinnalla.

Muistan, kuinka paljon minua aikoinaan auttoi juuri vertaiskokemus. Oloani helpotti toivontarinoiden kuuleminen ja lukeminen. Sellainen kosketti, että joku jossakin on oikeasti selvinnyt samankaltaisista ongelmista. Omaan selviytymiseeni antoi uskoa tieto, että joku oikeasti on pystynyt käsittelemään omat traumansa. Tunsin vahvaa vetoa mielenrauhan löytäneiden tarinoihin.

Kolmannessa toiveessa ajattelen erityisen lämmöllä niitä lasten vanhempia, jotka haluavat katkaista edelliseltä sukupolvelta siirtyneen väkivallanperinnön. Silloin traumojen kulku on mahdollista päättyä. Se on äärimmäisen merkittävää!

Miten ihanaa on tulla tietoiseksi siitä, että rakkauskin voi siirtyä toiseen, kolmanteen ja neljänteen polveen ja siitäkin eteenpäin. 

Rakkautta mahdollistava maailmankuva on syntynyt vuosituhansien kuluessa ja nyt se on totta yhä useammalla. Siihen olennaisella tavalla liittyy "unesta herännyt" uusi tietoisuus. Sen todellakin toivon leviävän tälle planeetalle... "

Kuva: Pixabay StockSnap

Kuva: Wilfried Pohnke

Henki lupasi täyttää toiveeni ja sanoi aloittavansa viimeisestä pyynnöstäni. Sitten se vähitellen katosi.

****

Yli kuusikymmentä vuotta olen kierrellyt Elämäni Saarella ja lähes koko aikuisuuteni etsinyt mielenrauhaa.

Nyt, kun katson tästä, jo harmaapartaisen levollisesta päivästä tarkemmin aiempaa minääni, niin on sanottava;

...usein on hukassa ollut koko mies...,

ei karttalehteä,

ei kompanssia!

Eksymiseen on ollut syynsä!

****

Näillä sivullani kerron askel askeleelta siitä, miten selvisin lapsuuteni järkyttävästä traumasta. Kauhuni yhtenä lähteenä oli sota. Oman "haavoittumisen" vakavuuden arvelen johtuneen kyvystäni aistia tarkasti ympärillä olevien tunteita. Skannasin sodassa särkyneen isäni mielialoja ja yritin ennakoida loppuunsa uupuneen, salamannopeasti minua rankaisevan äitini liikkeitä.

Olin erityisen herkästi tunteva lapsi (HSP, Highly Sensitive Person).

Varhaislapsuuteni olosuhteen olivat niin ankarat, että kotona herkkyys, kauneus ja rakkaus painuivat liian usein "maan alle". Pinnalle nousi kranaatin sirpaleesta aivoihin haavoittunut, lääkkeitä runsaasti käyttävä ja "kotirintamalla" sotapsykoosissa riehuva sotilas. Kaaoksen provosoimana aktivoitui raivoisasti, tiikeriemon lailla lapsiaan puolustava ja myös omiaan syvästi satuttava äiti.

Mitä sitten olen oivaltanut rankasta taustasta johtuen?

Kuva: Franck Barske

Että rakkaus on maailman tärkein asia

Että rakkaus on kuin ruoka, jota syödä, kuin ilma, jota hengitää, tuuli, jonka aistii, vesi, joka kuvastaa ja linnut, joiden laulu avaa tunteet...

Kuva: Pixabay PublicDomainPictures

Kuva: Pixabay silviarita

Kuva: Peter Dargatz

Juuri rakkaus, erityisesti aikuisena kokemani, on yhdeltä osin mahdollistanut eheytymiseni. Läheiset, ystävät...; aito välittäminen ovat olleet merkittävin asia henkiinjäämisessäni. 

Piirros: Anna Heikkilä

Täältä Saarelta löysin Rakkauden ruovikon.

Sitä ei kuitenkaan ole merkitty kartalle. Sen löytää sydäntään kuunnellen. 

Ruovikon löytämiseen minulla kului paljon aikaa. Kun katsot kartan keskelle, siellä virtaa joki. Se lähtee Luottamuksen lammesta.

Kuva: Ukko Kärkkäinen 

Putosin kolme vuosikymmentä sitten Koettelemusten koskeen. Jokea pitkin ajauduin Masennuksen matalikolle. Miten ahdistavaa, miten kauheaa, äärimmäisen tuskallista ja epätoivoista!

Siihen aikaan ei ollut vielä sellaisia uimaopettajia, kuin mitä nykyään. Ei silloin ymmärretty trauman kokeneen kehonmielen, eikä varsinkaan sydämen kieltä.

Ajelehdin Tunteiden jäätikölle. Miten kylmää, miten jäätävää! 

Sanat ei oikein riitä kuvaamaan kaikkea sitä kokemaani mielenkipua!

Vasta ihan viimeisten vuosien aikana loputkin peloistani ovat haihtuneet. Olen saanut kosketuksen sydämenlämpöiseen hiekkaan. 

Kuva: Roman Grac

 Tärkeintä, mitä voi antaa omalle pienelle "poikaselle", ihmisen lapselle, on, että hän saa varhaisuudessaan omien vanhempiensa tai hoitajiensa hellän, rakastavan ja turvallisen sylin. Juuri ilman ehtoja oleva rakkaus mahdollistaa tasapainoisen aikuisuuden.

Kuva: Laura Retyi

****

Lyhyesti sivujen sisällöstä:

Täältä siis löytyy vertaistueksi selviytymistarinani.

Voit kokeilla erilaisia itsehoitomenetelmiä oman hyvinvointisi lisäämiseen.

Toimin tarvittaessa henkilökohtaisena koutsina elämäsi saarikierroksella.

Voit tilata ryhmällesi, seminaareihin tms. esityksiäni.

Pääset täältä avoimiin valmiisiin koulutuksiini.

Saat kuunnella musiikkirunojani.

Ihmetellä tietoisuutta,

katsella kuvia

ja blogeja.

Tällä sivulla voit edetä seuraavin etapein:

1. Asia, jonka ymmärtäminen parantaa planeettaa?

2. Vastaleivottua eväiksi ja mikä ihme on kumma?

3. Kvanttihyppy uuteen maailmankuvaan!

4. Mikä ykseydenkokemus?

5. Apua kärsiville!

 

Huom! Paatti ei ole minun : D

 

Lähes kaksikymmentä vuotta sitten sain ainutlaatuisen tilaisuuden.

Minua pyydettiin suunnittelemaan ja toteuttamaan pitkäkestoinen masennuksenhoidon koulutushanke mielenterveysalan ammattilaisille. Löysin työparikseni psykoterapeutti Marja-Liisa Dunderin. Silloin syntyi "Masennuksenhoidon uudet mahdollisuudet" koulutus. Se pilotoitiin ensin Kuusamossa.

Toisen, vuoden pituisen hankkeen, vedimme Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa. Suunnitellessani hanketta, etsin nimenomaan lääkkeettömien hoitojen asiantuntijoita. 

Yhtenä punaisena lankana minulla oli psykoanalyytikko Pirkko Siltalan toivoa herättävä ajatus "uutta luovasta masennuksesta".

Vaikka depressio onkin pahimmillaan tuhoava, niin se voi parhaimmillaan olla todella potentiaalinen tila, kulminaatiokohta parempaan elämään! Itselleni masennuksen metafora on perhosen toukkakotelo. Suotuisissa olosuhteissa depression paksujenkin kuorten sisältä ilmestyy ennennäkemättömän kaunis perhonen.

Filosofisen pohjan rakensin mm. psykiatrian dosentin Martti Siiralan sekä John Perryn, jungilaisen psykiatrin näkökulmista. Perry kokosi 70 -luvulla Dibasis -nimisen kokeellisen hoitoyhteisön Kaliforniaan. Kokeesta saatiin hämmästyttäviä tuloksia lääkkeettömän hoidon vaikutuksesta skitsofrenian hoidossa.

 

Halusin tietää, millaisia aarteita masennus kätkeekään sisäänsä.

Pyysin hankkeeseen  mukaan depressiota eri näkökulmilta valottavia asiantuntijoita (ks. lehtiartikkelilinkki). Osa oli myös kokemusasiantuntijoita, jotka kertoivat omia selviytymistarinoita.

Koulutushankkeessa tuotiin näkökulmia mm. voimavarasuuntautuneista lähestymistavoista, narratiivisuudesta (tarinallisuus), silmänliiketerapiasta (EMDR), psykodraamasta, hypnoosista, NLP:stä, dialogisuudesta, kehohoidoista, musiikkiterapiasta, voimaantumisen käytännön sovelluksista, ravinnon vaikutuksesta masennuksesta selviytymiseen, depression ryhmämuotoisesta hoitometodista jne.

Koulutuksessa itse opetin mm. selitysmalliteorioita, traumojen hiljaista tietoa, työntekijän oman jaksamisen teemoja, NLP:n työkaluvalikkoja. Tein myös vihatyöskentelyn ohjaukset sekä surun ja masennuksen rajapinnan ilmiöistä kertovat osuudet. Konkreettisten suruprosessien kouluttajaksi löysin todellisen asiantuntijan, Lyyli Arhipovin, Karjalassa syntyneen itkijänaisen.

Miksi olen niin intohimoisesti kiinnostunut masennuksen hoidosta?

Syy on varsin henkilökohtainen!

Lue siitä pieni tarina.  Siinä kuvaan tunnetyöskentelymenetelmien etsimisen polkuani.

Poimin tähän alle muutaman merkittävän "työkalun", jota syvennän traumojenpurku -sivun tarinassani. Käytän nykyään mm. miniversiota hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoituksesta. Jokapäiväisen mielenrauhani ylläpitäjäksi olen kehittänyt käyttökelpoisen kiitollisuusmeditaation. Se kulkee konkreettisesti kokoajan mukanani ja lisää kuplivaa iloa sekä syventää mielenrauhaani.

2000-luvun alussa omaan ajatteluuni ja käyttäytymiseeni vaikutti merkittäväsi Eckhart Tollen oivallukset. Luin innostuneena hänen kirjojaan, osan useaan kertaankin. Sain harvinaisen paljon koppeja! Tolle oli toiminut tutkijana Cambridgen Yliopistossa. Eräänä yönä hän oli herännyt kauhun vallassa ja tehnyt merkittävän oivalluksen!

Tollen löytämät asiat resonoivat vahvasti ja aloin kehittämään oitis uusia työskentelytapoja. Niiden avulla on mahdollista tulla tietoiseksi omasta "kärsimyskehostaan", saada se pienentymään ja lähtemään välillä jopa lomallekin.

Eckhart Tolle on avannut muutoksen ovia monille. Tässä hyvä esimerkki!

Muistan hyvin, kun olin tenttiä varten viikon lukulomalla Pärnussa. Sosiaalipsykologian oppikirjojen joukkoon olin ottanut vastasuomennetun kirjan; "Harjoituksia läsnäolon voimasta". Syvennyin Tollen tekstiin ja tein kirjan harjoitukset.

En ollut sitä ennen kokenut mitään vastaavaa? Ajantaju katosi viikoksi ja aiemmin jatkuvana ollut epämääräinen kalvava ahdistus hävisi. Sillä reissulla jäi muuten tenttikirjat lukematta

Lukulomalla oivalsin tärkeän asian! Ajattelemalla minä itse saan oman ahdistukseni aikaan!

Heureka! Avautuiko jokin jumi dna:ssa?

Kuva: Arek Socha

Kuva: Pixabay aytuguluturk

Kuva: Ukko Kärkkäinen 

Olen tämän hattuni alla pohtinut monenlaista. Sitä mietin joskus päivittäinkin, että miten me yhdessä voisimme pelastaa tämän ihanan Maa-planeetan tuhoutumasta?

Olen "huuhtonut" netistä podcasteja, sadoittain Areenan ohjelmia, dokkareita, hyllymetreittäin kirjoja, artikkeleiden kultaa ja etsinyt hippuja tähän maailman tärkeimpään kysymykseen.

Yhtenä aamuna taas, ties monennen kerran kuuntelin oivallisen Docventuresin ohjelman. Siinä haastateltiin Mikael Jugneria.

Harvinaista puhetta! Sain koppeja!

Kun tässä ajassa aikaa ei tunnu monellakaan olevan tuntia, niin pyydän, että käyttäisit siitä kalliista omastasi 14 minuuttia 59 sekuntia tähän.

Kuuntele rauhassa tai kiireessä pieni hetki Yle Areena ohjelmaa "Elämää murroksen myllerryksessä". Lähde kohdasta 40 min ja katso, millaisia hippuja saat poimittua ennenkuin haastattelu loppuu kohdassa 54:59.

Minulle tuli oivalluksia. Piti ihan moneen kertaan kuunnella ohjelman loppupuoli.

Jugner kertoi laskelmista, että muuttoliike tulee kasvukeskuksiin kiihtymään ja muualla asuntojen hinnat romahtaa. Kukaan ei osta periferiasta enää niitä.

Tämä kehitys voi kuitenkin pysähtyä kuin seinään. Lue, mitä tutkijat ovat havainneet auringosta?

 

Lääketieteessä on tehty todella paljon ansiokasta tutkimusta ja kehitystoimintaa. Tieteen tulokset pelastavat ihmisiä ja palvelevat laajasti meitä kaikkia. Tieteellä on oma tärkeä paikkansa lääkkeidenkin suhteen.

Olen neljäkymmentä vuotta miettinyt psykiatriaa ja viimeaikoina masennuksen nykyisiä hoitosuosituksia? Monet ovat saaneet ja saavat tänäänkin lääkkeistä apua. Se on hyvä asia! Niille, joiden elämää psyykelääkkeet ovat oleellisesti parantaneet, kannattakin käyttää niitä.

Mutta 

Tällä hetkellä on kuitenkin olemassa paljon lääkkeettömiä mahdollisuuksia. Itse kokeilin työuupumuksen ja masennuksen pahimpana aikana käyttää lääkkeitä. Kun en saanut itse niistä apua, aloin etsiä muita "luomu" vaihtoehtoja. Lääkkeettömän työskentelyn avulla lopulta nousinkin syvältä pinnalle. Tavan lääkkeet eivät myöskään parantaneet sodan toisen sukupolven traumaani. Siihen auttoi aivan toisenlaiset "lääkkeet"!

Tarvitsemme erityisesti psykiatriassa toisinajatteluun rohkeutta ja tunneviisautta! Kun valtataistelu on hyödytöntä ja lapsellista, olen miettinyt, mikä olisi mielekäs ja rakentava tapa tehdä toisin ja edetä?

Ihan aluksi tutkimus voisi palata lähteilleen. Ennenvanhaan "psykologia" termistä käytettiin sanaa "sielutiede". Minusta juuri se kuvaa enemmän ihmisenä olemisen ihanaa mysteeriä. Ja miten kaunis sana onkaan sielutiede. Siihen on sisäänrakennettu uusi paradigma, siis tiede, joka tutkii sielua  

Ihmisen mieli on paljon laajempi, kuin mitä korvien välissä oleva harmaa massa antaa ymmärtää. Olen samaa mieltä, kuin vuosisata sitten Harvardin yliopiston professori William James: "Aivot eivät ole tietoisuuden lähde, vaan suodatin". Olen itse kokenut sellaista, mitä nykytieteellä ei vielä voida selittää!  

Ajattelua lievästisanottuna paljon laajentavaa on ollut tutustua mm. valtaustilatyöskentelyyn, energiahoitoihin, shamanistisiin menetelmiin jne. Sieltä olen löytänyt elämääni jotain todella oikeasti arvokasta.

Kun laajempaan todellisuuskäsitykseen havahtuneiden tutkijoiden määrä ylittää kriittisen rajan, tulee tämä nykyinen vallassa olevan tieteen reduktionistinen materialismi paradigmana muuttumaan. Se taas vaikuttaa aivan kaikkeen ja mullistavan paljon... onneksi myös mm. masennuksen hoitokäytäntöihin.

Olen jyrkästi samaa mieltä, kuin ryhmä arvostettuja tutkijoita, tiedenaisia ja -miehiä. He ovat laatineet postmaterialistisen tieteen julistuksen! Sen viimeisessä kohdassa tutkijat kirjoittavat näin: 

"Siirtyminen materialistisesta tieteestä postmaterialistiseen tieteeseen voi olla olennaisen tärkeä inhimillisen sivilisaation kehityskululle (evolution). Se voi olla jopa käänteentekevämpi kuin siirtyminen maakeskisestä aurinkokeskiseen maailmankuvaan."

Tämä julistuksen on allekirjoittanut jo yli kaksisataa tieteilijää eripuolilta maailmaa. Jos olet jo laajempaan todellisuuteen herännyt tutkija, lähdetkö messiin?

Aika alkaa olla kypsä ihmisten herämiseen. Uusi maailmankuva näkyy jo vanhojen karmien välistä:

Liinan blogi jälkimaterialistisesta tieteestä.

Minulla on sellainen tunne, että näillä "asetuksilla" tulevaisuudessa vielä mennään... 

 

 

Omassa selviytymisessäni erityisesti varhaislapsuuteni rankkojen kokemusten ja vaillejäämisten läpikäynti suruprosessin avulla on ollut eheytymiseni kannalta avainkokemus. Ilon kukkulat ja Murheen laakso ovat lähellä toisiaan, aivan vierekkäin.

Jos uskaltaa antaa surunsa virrata, on mahdollista saada kosketus siihen syvään, sisäisen lapsen iloon.

Vuosikymmeniä minä räpistelin Masennuksen matalikolla ja hytisin Tunteiden jäätiköllä. Raivon riutalla ja Vihan rannikolla ... huh huh, millaisia kokemuksia. Ja TUSKAN TASANKO, luoja paratkoon!

Minulla on tällä hetkellä viihtyisä majapaikka Ilon kukkuloilla. Välillä seikkailen Voimaantumisen viidakossa. Monesti olen saanut istua iltaa intiaanipiirissä ystävien kanssa Hyväntoivon niemen kärjessä ja viettää levollista aikaa Tyyneyden valtameren rannalla.

Olis kyllä ihanaa, jos huumorilla höystetty ilo lähtisi meiltä kaikilta lapasesta niin, että kaupunkien kuppilat ja kadut, järvien rannat ja selät, kallioiset saaret, tuntureiden kyljet ja männikkökankaat raikuisivat naurusta 🙂

Tässä alla on pieni naurumeditaatio. Ota ensin kasvoillesi mukavalta tuntuva hymy. Klikkaa sitten ylimmäistä hymiötä ja sulje silmäsi. Hengitä syvään iloa ja anna tunteiden liikkua mihin ne sitten matkaavatkaan. Mikäli hymyt ovat tällä hetkellä jostain syystä hyytyneet ja ilo ottaa pannuun, niin klikkaa alempaa hymiötä.



Aikoinaan, tiukimpina hetkinä, ei elämä ollut yhtään naurettavaa...

Nyt olen aloittelemassa taas toimintaani luovuuden osaajana. Avaan kuva- ja runoaarrearkkuani tarinoita kertoen.

Lähdetkö yksin vaiko porukan kanssa mukaani Elämän saarikierrokselle?

Ihmiskunnan viisaus on tuhansien vuosien aikana siirtynyt nuotiolla tarinoiden eteenpäin. Tarinan kertojan ”nuotion” voit nyt virittää minne tahansa sopivaan paikkaan, metsään, järvien tai jokien rannoille, palaverihuoneisiin tai auditorioihin.

Kerro koordinaatit, niin matkaan ”tulen” ääreen.

Ilmoita myös, jos valkokangasta tai seinää on käytettävissä, niin annan elämyksia ja saat kuunnella luontokuvilla höystettyjä tarinoita tunteiden voimasta ja luovuuden huikeista mahdollisuuksista.

Avaan sitä ”tunnetyökalupakkia”, jonne keräsin testaamiani menetelmiä.

Erityisesti fokustan niihin "tunnejakoavaimiin ja meisseleihin", jotka havaitsin käyttökelpoisiksi omassa selviytymisessäni. Ne ovat mahdollistaneet tällä hetkellä kokemani ilon ja mielentyyneyden! 

Toimin tällä hetkellä tunteiden, luovuuden ja elämänilonvalmentajana, taiteilijana ja tarinankertojana. Valotan uudenlaisia näkökulmia ja avaan aarrearkkuani.

Tuletko mukaani yksin vaiko porukalla Elämän saarikierrokselle?

Tervetuloa luovuuden ja ilon virtaukseen!.!.!

Alhaalla olevista jatkoille!