Kuva: Justyna Kunkel
Lämpimästi tervetuloa matkalle Elämän Saarelle...
Piirros: Anna Heikkilä
Hyvä näillä sivuilla hengaileva
"Esipuhe" löytyy Areenasta.
Ennenkuin jatkat samoilua täällä, klikkaa vuonna 2011 Koura palkinnon saaneeseen ohjelmaan.
Sieltä löytyy Yle TV1:den dokumenttisarja "Isien sota".
Jakso 1: Ukko Kärkkäinen.
Se on minun tarinani. Kerron täällä lisää selviytymisestä.
****
Näiltä sivuilta löytyy tietoa mm. tunnetyöskentelymenetelmistä, masennuksen erilaisista hoidoista, traumojen purkamisesta, kriiseistä selviytymisestä, tietoisesta läsnäolosta jne, jne, jne...
Mikäli sinulla ei ole aikaa ja/tai kiinnostusta lukea näistä em. aiheista, niin kannattaa kuitenkin käydä kurkkaamassa yksi sivuni, ennenkuin hyppäät muualle bittiavaruuteen. Sieltä löytyy merkillisiä tarinoita ja tutkimuksia, suorastaan hämmentäviä?
Minulla on tunne, että alla olevan linkin jälleensyntymistä käsittelevillä sivulla ja myös kuolemanrajakokemuksista kertovilla, saattaa olla jossain vaiheessa suurempikin merkitys! Ja jos ei ole, niin ei silläkään ole väliä...
Eihän sitä kuitenkaan koskaan tiedä, mikä muuttaa ihmisen maailmankuvaa arkipäivää helpottavaksi, lisää iloa ja mikä kolahtaa kellekin? Linkistä löytyvät tutkimukset saivat ainakin minun silmäni avautumaan!
Kuva: Pete Linfort
Tiedän varsin hyvin, että osa ihmisistä pitää esille tuomiani asioita naiivina pseudotieteenä ja osa jopa täytenä huuhaana. Ei haittaa yhtään. Niin onkin hyvä. Mielestäni on tärkeää olla kriittinen ja terveesti skeptinen! Ei todellakaan kannata "uskoa" mitä tahansa ja älä missään nimessä "usko" mitään näillä sivuillani olevaa. Lue kriittisenä kirjoittamaani ja linkittämiäni aineistoja ja arvio niitä oman elämäsi maailmankuvasta käsin.
Laita roskiin tai ota käyttöön tai anna vain olla tai unohda koko juttu...
Ehkä tärkein vinkkini on kuitenkin, että kuuntele lukiessasi omaa sydäntäsi. Se sykkivä meissä intuitiivisesti aavistaa usein paremmin kuin järki, millaisten ovien takaa voi löytyä elämälle merkittävää
Kuva: Pixabay MrsBrown
Terve skeptisyys on tärkeää, mutta kyynisyys on puolestaan haitallista sekä itselle, että muille, varsinkin lähipiirissä eläville. Kyynisyydestä puuttuu sekä sydän, että järki!
Kyynistyminen on Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan myös osa loppuunpalamisprosessia; ensin tulee pitkäaikainen väsymys, sitten kyynisyys ja viimeisessä vaiheessa on ammatillisen itsetunnon hajoaminen!
Kyynisyyden taustalta löytyy paljon piiloon menneitä tunteita; suremattomia asioita, itkemätöntä itkua ja sukupolvelta toiselle siirtyneitä käsittelemättömiä tunteita. Jos surua ei voi ilmaista, eikä ihminen saa tulla näkyväksi kaikkein haavoittavimpien tunteittensa kanssa, muuttuu hän lopulta kyyniseksi! Se ei ole hänen vikansa, vaan tilanteet vain joskus kehttyvät sellaisiksi.
Kyynistyneet ihmiset eivät useinkaan itse huomaa, mikä heidän allaan ui! Kyynisyyden tunne voi muuttua erittäin tuhoisaksi. Silloin se pahimmillaan marinoituu vihapuheiksi ja teoksi!
Kuva: Sarah Richter
Alla olevasssa linkissä kertomistani asioista tietoiseksi tuleminen vastasi itselläni merensyvästä unesta heräämistä! Loputkin kyynisyyden piikkiset kuoret hajosivat! Ks.
TUTKIMUKSET JA TAPAUSKERTOMUKSET, JOTKA AVASIVAT SILMÄNI. NE NOSTIVAT OMALTA OSALTAAN UUPUMUKSESTA VOIMAANTUMISEEN. NE TOIVAT ILOA, RAKKAUTTA JA MIELENRAUHAA SEKÄ MUUTTIVAT KOKONAAN MAAILMAKUVANI; HÄMMENTÄVÄ, MYÖNTEISEN DRAMAATTINEN MUUTOS?
(linkkiin pääsee klikkaamalla tummennettua tekstiä)
Tervetuloa takaisin jatkamaan tästä eteenpäin...
Kun aloin keväällä 2017 miettimään kotisivujen tekoa, lupautui hyvä ystäväni Ville selvittämään käytännössä sivujen tekoon liittyviä asioita. Hän rakensi sitten kärsivällisesti kehikon ja perusperiaatteet... kiitos siitä sinulle Ville <3.
Itse olin lähinnä sisällöntuottaja, tekstin ja kuvien. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kirjoittaa lyhyehkösti vain hyvinvoinnista, masennuksesesta ja traumoista selviytymisestä. Ajattelin myös julkaista joitakin runojani täällä.
Sitten huomasin, että moponi karkasi kokonaan kinttaista. Tekstiä alkoi tulla hervottomasti lukemattomine linkkeineen ja kirjasivupoimintoineen. Villen luoma yksinkertainen runko natisi liitoksistaan.
Se oli itselleni melkoinen yllätys, että sivuille tekstiä tuottaessani huomasin yhä kasvavan kiinnostukseni julkaista myös sellaista, josta olin vain harvoille puhunut ja kirjoittanut. Reinkarnaatiosta ja kuolemanrajatukimuksista kertovat sivut alkoivat loppusyksystä kasvaa kasvamistaan. Tunsin sivustoa tehdessä poikkeuksellisen keltaista iloa, vihreää mielenrauhaa ja punaisen rakkauden luovaa virtausta. Halusin rehellisesti kertoa, mitkä asiat viime vuosina ovat olleet elämäni suurimpia oman maailmankuvani muuttajia.
Kuva: Pixabay Myriams-Fotos
Yritin löytää monenlaisia kyniä, millä värittäisin niitä kuvia, mitkä koin järjen- ja tunteentasolla tärkeiksi. Tekstieditorilla tuntikausia istuessa tunnistin kulkevani "vaarallisella vyöhykkeellä". Tiedostin sen, että erityisesti ne sivuni, jolle vei linkki "Tutkimukset ja tapauskertomukset, jotka avasivat silmäni, nostivat omalta osaltaan uupumuksesta voimaantumiseen...", saattaisivat herättää joissakin lukijoissa negatiivisia ajatuksia ja voimakkaitakin tunnereaktioita! Välillä pohdin, jättäisinkö nämä "kyseenalaiset" sivuni kokonaan pois ja keskityisin vain mielenterveyteen ja runoihin..
Tunsin kuitenkin sydämessäni, että näistä asioista minun on kerrottava ja että nyt on sen aika! Jostain merkillisestä syystä koin "kyseenalaisten" sivujen julkaisun jopa suorastaan "elämäntehtäväkseni". Kuin jokin minussa olisi sanonut, että kerää nyt yhteen vuosienkausien aikana löytämäsi ja laita ne linkit tutkimuksiin kaikkien helposti saataville!
Ilmaisu sivuillani on paikoin sekavaa, poikkoilevaa ja kömpelöä, se vähän harmittaa. Siitä olen pahoillani, että paikoin tuputan innoissani omaa maailmankuvaani. "Rapatessa roiskuu..." sanoi entinen esimiehenikin, kun kerran huolimattomuuttani seismisissä tutkimuksissa väärinkytkentäni johdosta räjäytin kymmenillä tuhansilla volteilla yhden arvokkaan mittarin hajalle
Olen pohtinut paljon sitä, miten voisin ilmaista reinkarnaatiosta ja kuolemnarajakokemuksia kertovia asioita niin, etten suotta loukkaisi ketään! En halua haavoittaa niitä, joilla on syvä uskonnollinen vakaumus tai heitä, jotka eivät siedä kuolemanjälkeisestä elämästä puhumista.
Luotan kuitenkin siihen, että sivuilleni tulevat juuri ne ihmiset, jotka ehkä tarvitsevat omalla polullaan täällä kasvavia ihmettelyn vihreitä versoja.
Kuva: Jerzy Góreck
Tiedän myös, että täältä löytyy paljon kirjoitusvihreitä... (lapsena minulla oli vaihea lukihäiriö). Täällä on myös päällekkäisyyksiä, asioiden moneen kertaan jauhamista ja dataahan sivustolla on aivan liian paljon. Joidenkin mielestä sivuillani on huuhaata jne. jne.... Näistä edellä mainituista olen tietoinen. Jos vain suinkin voit, niin ohita ne kohdat, jotka törmäävät omia nykyisiä käsityksiäsi vahingoittavasti..., ohita ne kevyesti ja vaikka vilkuta. Poimi vain sellaista, joka jollain tavalla voisi auttaa sinua elämässä, josta saisit iloa ja jonka tiedon avulla hyvinvointi kasvaisi.
Olen kiitollinen, jos lähetät tietoja tekemistäni kirjoitus- ja asiavirheistä. Silloin voi korjata niitä tarpeen mukaan.
Sivujani tehdessä olen myös huomannut sen, että nämä eivät koskaan valmistu! Sivut tuntuvat olevan koko ajan kesken ja varmaan jäävätkin sellaisiksi, kun lähden jatkamaan tästä kehostani matkaa eteenpäin. Toivottavasti vielä tässä inkarnaatiossa puuhastele täällä pitkään, kuin puutarhassa, rikkaruoja yrttiteeksi poimien. Tänne linkitän sellaisia löytöjä, joista voisi olla apua tämän ihmeellisen elämän ymmärtämisessä. Seuraavaksi aion tehdä sivut, joiden sisältö liittyy samaan, mistä tieteilijät kirjoittavat jälkimaterialistisen tieteen julistuksessa seuraavasti:
"Kontrolloitujen laboratoriokokeiden perusteella on dokumentoitu, että harjaantuneet tutkimukseen osallistuneet meediot (henkilöt, jotka väittävät pystyvänsä kommunikoimaan fyysisesti kuolleiden ihmisten mielten kanssa) voivat toisinaan hankkia hyvin täsmällistä tietoa kuolleista. Tämä myös tukee sitä johtopäätöstä, että mieli voi sijaita erillään aivoista."
Ks. jälkimaterialistisen tieteen julistus.
Suuri kiitos sinulle, joka olet jaksanut tänne asti.
Hyvää matkaa eteenpäin minne sitten menetkin
Mikäli haluat tavoittaa myös rivien välissä olevat salaisuudet, niin laita soimaan tämä taustamusiikiksi.
Kuva: Michał Jałochowski
Sen yllä kertomani hämmentävän, maailmakuvaani muuttaneen löydön lisäksi tein myös toisen löydön? Tyyneyden valtameren rannalla oli vanha savinen pullo, lähes kokonaan hiekkaan hautautuneena.
Kaivoin esiin, puhdistin pinnan ja ...
Piirros: Anna Heikkilä
...avasin varovasti korkin.
Yhtäkkiä eteeni ilmestyi kirjoista tuttu klassikko, valtava pullonhenki! Lempeästi hymyillen hän antoi minulle kolme toivomusta, jotka halusi vapautumisesta kiitollisena täyttää.
Epäröimättä yhtään sanoin ensimmäisen. Se oli oikeastaan kaksiosainen. Toiveet liittyivät saumattomasti yhteen. Niitä asioita olin miettinyt paljon ja pitkään.
"Toivon tämän ihanan plaeettamme säilymistä ja rauhaa maailmaan "
Kuva: Gerd Altmann
Toista pohdin hieman pidempään. Sitten sanoitin toiveeni:
"Toivon, että minulla on monia, monia miljoonia rahaa, jota voin ohjata ympäri maailmaa rakennettaviin Eheytymispesiin. Toiveenani on, että sellaisiin voi tulla sotien ja muiden traumaattisten olosuhteiden keskellä eläneitä lapsia ja nuoria. Siellä auttajina toimii eettisiä ja sydämenlämpöisiä terapeutteja, taiteilijoita ja erialojen ihmisiä. Eheytymispesissä käytettään luovia traumojen purkamisen keinoja. Pesissä on paljon kauneutta ja pientä ihmistä hoitavaa rakkautta "
Kuva: Lisa Runnels
Kolmannen toiveeni ilmaisin näin:
"Haluan luoda sellaiset nettisivut, joiden avulla voin tuoda edes pikkuriikkisen helpotusta kriisien ja ahdistuksen keskellä eläville ihmisille. Unelmani on olla läsnä oman selviytymistarinani kautta ihmisten rinnalla.
Muistan, kuinka paljon minua aikoinaan auttoi juuri vertaiskokemus. Oloani helpotti toivontarinoiden kuuleminen ja lukeminen. Sellainen kosketti, että joku jossakin on oikeasti selvinnyt samankaltaisista ongelmista. Omaan selviytymiseeni antoi uskoa tieto, että joku oikeasti on pystynyt käsittelemään omat traumansa. Tunsin vahvaa vetoa mielenrauhan löytäneiden tarinoihin.
Kolmannessa toiveessa ajattelen erityisen lämmöllä niitä lasten vanhempia, jotka haluavat katkaista edelliseltä sukupolvelta siirtyneen väkivallanperinnön. Silloin traumojen kulku on mahdollista päättyä. Se on äärimmäisen merkittävää!
Miten ihanaa on tulla tietoiseksi siitä, että rakkauskin voi siirtyä toiseen, kolmanteen ja neljänteen polveen ja siitäkin eteenpäin.
Rakkautta mahdollistava maailmankuva on syntynyt vuosituhansien kuluessa ja nyt se on totta yhä useammalla. Siihen olennaisella tavalla liittyy "unesta herännyt" uusi tietoisuus. Sen todellakin toivon leviävän tälle planeetalle... "
Kuva: Pixabay StockSnap
Kuva: Wilfried Pohnke
Henki lupasi täyttää toiveeni ja sanoi aloittavansa viimeisestä pyynnöstäni. Sitten se vähitellen katosi.
****
Yli kuusikymmentä vuotta olen kierrellyt Elämäni Saarella ja lähes koko aikuisuuteni etsinyt mielenrauhaa.
Nyt, kun katson tästä, jo harmaapartaisen levollisesta päivästä tarkemmin aiempaa minääni, niin on sanottava;
...usein on hukassa ollut koko mies...,
ei karttalehteä,
ei kompanssia!
Eksymiseen on ollut syynsä!
****
Näillä sivullani kerron askel askeleelta siitä, miten selvisin lapsuuteni järkyttävästä traumasta. Kauhuni yhtenä lähteenä oli sota. Oman "haavoittumisen" vakavuuden arvelen johtuneen kyvystäni aistia tarkasti ympärillä olevien tunteita. Skannasin sodassa särkyneen isäni mielialoja ja yritin ennakoida loppuunsa uupuneen, salamannopeasti minua rankaisevan äitini liikkeitä.
Olin erityisen herkästi tunteva lapsi (HSP, Highly Sensitive Person).
Varhaislapsuuteni olosuhteen olivat niin ankarat, että kotona herkkyys, kauneus ja rakkaus painuivat liian usein "maan alle". Pinnalle nousi kranaatin sirpaleesta aivoihin haavoittunut, lääkkeitä runsaasti käyttävä ja "kotirintamalla" sotapsykoosissa riehuva sotilas. Kaaoksen provosoimana aktivoitui raivoisasti, tiikeriemon lailla lapsiaan puolustava ja myös omiaan syvästi satuttava äiti.
Mitä sitten olen oivaltanut rankasta taustasta johtuen?
Kuva: Franck Barske
Että rakkaus on maailman tärkein asia
Että rakkaus on kuin ruoka, jota syödä, kuin ilma, jota hengitää, tuuli, jonka aistii, vesi, joka kuvastaa ja linnut, joiden laulu avaa tunteet...
Kuva: Pixabay PublicDomainPictures
Kuva: Pixabay silviarita
Kuva: Peter Dargatz
Juuri rakkaus, erityisesti aikuisena kokemani, on yhdeltä osin mahdollistanut eheytymiseni. Läheiset, ystävät...; aito välittäminen ovat olleet merkittävin asia henkiinjäämisessäni.
Piirros: Anna Heikkilä
Täältä Saarelta löysin Rakkauden ruovikon.
Sitä ei kuitenkaan ole merkitty kartalle. Sen löytää sydäntään kuunnellen.
Ruovikon löytämiseen minulla kului paljon aikaa. Kun katsot kartan keskelle, siellä virtaa joki. Se lähtee Luottamuksen lammesta.
Kuva: Ukko Kärkkäinen
Putosin kolme vuosikymmentä sitten Koettelemusten koskeen. Jokea pitkin ajauduin Masennuksen matalikolle. Miten ahdistavaa, miten kauheaa, äärimmäisen tuskallista ja epätoivoista!
Siihen aikaan ei ollut vielä sellaisia uimaopettajia, kuin mitä nykyään. Ei silloin ymmärretty trauman kokeneen kehonmielen, eikä varsinkaan sydämen kieltä.
Ajelehdin Tunteiden jäätikölle. Miten kylmää, miten jäätävää!
Sanat ei oikein riitä kuvaamaan kaikkea sitä kokemaani mielenkipua!
Vasta ihan viimeisten vuosien aikana loputkin peloistani ovat haihtuneet. Olen saanut kosketuksen sydämenlämpöiseen hiekkaan.
Kuva: Roman Grac
Tärkeintä, mitä voi antaa omalle pienelle "poikaselle", ihmisen lapselle, on, että hän saa varhaisuudessaan omien vanhempiensa tai hoitajiensa hellän, rakastavan ja turvallisen sylin. Juuri ilman ehtoja oleva rakkaus mahdollistaa tasapainoisen aikuisuuden.
Kuva: Laura Retyi
****
Lyhyesti sivujen sisällöstä:
Täältä siis löytyy vertaistueksi selviytymistarinani.
Voit kokeilla erilaisia itsehoitomenetelmiä oman hyvinvointisi lisäämiseen.
Toimin tarvittaessa henkilökohtaisena koutsina elämäsi saarikierroksella.
Voit tilata ryhmällesi, seminaareihin tms. esityksiäni.
Pääset täältä avoimiin valmiisiin koulutuksiini.
Saat kuunnella musiikkirunojani.
Ihmetellä tietoisuutta,
katsella kuvia
ja blogeja.
Tällä sivulla voit edetä seuraavin etapein:
1. Asia, jonka ymmärtäminen parantaa planeettaa?
2. Vastaleivottua eväiksi ja mikä ihme on kumma?
3. Kvanttihyppy uuteen maailmankuvaan!
4. Mikä ykseydenkokemus?
5. Apua kärsiville!
Lähes kaksikymmentä vuotta sitten sain ainutlaatuisen tilaisuuden.
Minua pyydettiin suunnittelemaan ja toteuttamaan pitkäkestoinen masennuksenhoidon koulutushanke mielenterveysalan ammattilaisille. Löysin työparikseni psykoterapeutti Marja-Liisa Dunderin. Silloin syntyi "Masennuksenhoidon uudet mahdollisuudet" koulutus. Se pilotoitiin ensin Kuusamossa.
Toisen, vuoden pituisen hankkeen, vedimme Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa. Suunnitellessani hanketta, etsin nimenomaan lääkkeettömien hoitojen asiantuntijoita.
Yhtenä punaisena lankana minulla oli psykoanalyytikko Pirkko Siltalan toivoa herättävä ajatus "uutta luovasta masennuksesta".
Vaikka depressio onkin pahimmillaan tuhoava, niin se voi parhaimmillaan olla todella potentiaalinen tila, kulminaatiokohta parempaan elämään! Itselleni masennuksen metafora on perhosen toukkakotelo. Suotuisissa olosuhteissa depression paksujenkin kuorten sisältä ilmestyy ennennäkemättömän kaunis perhonen.
Filosofisen pohjan rakensin mm. psykiatrian dosentin Martti Siiralan sekä John Perryn, jungilaisen psykiatrin näkökulmista. Perry kokosi 70 -luvulla Dibasis -nimisen kokeellisen hoitoyhteisön Kaliforniaan. Kokeesta saatiin hämmästyttäviä tuloksia lääkkeettömän hoidon vaikutuksesta skitsofrenian hoidossa.
Halusin tietää, millaisia aarteita masennus kätkeekään sisäänsä.
Pyysin hankkeeseen mukaan depressiota eri näkökulmilta valottavia asiantuntijoita (ks. lehtiartikkelilinkki). Osa oli myös kokemusasiantuntijoita, jotka kertoivat omia selviytymistarinoita.
Koulutushankkeessa tuotiin näkökulmia mm. voimavarasuuntautuneista lähestymistavoista, narratiivisuudesta (tarinallisuus), silmänliiketerapiasta (EMDR), psykodraamasta, hypnoosista, NLP:stä, dialogisuudesta, kehohoidoista, musiikkiterapiasta, voimaantumisen käytännön sovelluksista, ravinnon vaikutuksesta masennuksesta selviytymiseen, depression ryhmämuotoisesta hoitometodista jne.
Koulutuksessa itse opetin mm. selitysmalliteorioita, traumojen hiljaista tietoa, työntekijän oman jaksamisen teemoja, NLP:n työkaluvalikkoja. Tein myös vihatyöskentelyn ohjaukset sekä surun ja masennuksen rajapinnan ilmiöistä kertovat osuudet. Konkreettisten suruprosessien kouluttajaksi löysin todellisen asiantuntijan, Lyyli Arhipovin, Karjalassa syntyneen itkijänaisen.
Miksi olen niin intohimoisesti kiinnostunut masennuksen hoidosta?
Syy on varsin henkilökohtainen!
Lue siitä pieni tarina. Siinä kuvaan tunnetyöskentelymenetelmien etsimisen polkuani.
Poimin tähän alle muutaman merkittävän "työkalun", jota syvennän traumojenpurku -sivun tarinassani. Käytän nykyään mm. miniversiota hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoituksesta. Jokapäiväisen mielenrauhani ylläpitäjäksi olen kehittänyt käyttökelpoisen kiitollisuusmeditaation. Se kulkee konkreettisesti kokoajan mukanani ja lisää kuplivaa iloa sekä syventää mielenrauhaani.
2000-luvun alussa omaan ajatteluuni ja käyttäytymiseeni vaikutti merkittäväsi Eckhart Tollen oivallukset. Luin innostuneena hänen kirjojaan, osan useaan kertaankin. Sain harvinaisen paljon koppeja! Tolle oli toiminut tutkijana Cambridgen Yliopistossa. Eräänä yönä hän oli herännyt kauhun vallassa ja tehnyt merkittävän oivalluksen!
Tollen löytämät asiat resonoivat vahvasti ja aloin kehittämään oitis uusia työskentelytapoja. Niiden avulla on mahdollista tulla tietoiseksi omasta "kärsimyskehostaan", saada se pienentymään ja lähtemään välillä jopa lomallekin.
Eckhart Tolle on avannut muutoksen ovia monille. Tässä hyvä esimerkki!
Muistan hyvin, kun olin tenttiä varten viikon lukulomalla Pärnussa. Sosiaalipsykologian oppikirjojen joukkoon olin ottanut vastasuomennetun kirjan; "Harjoituksia läsnäolon voimasta". Syvennyin Tollen tekstiin ja tein kirjan harjoitukset.
En ollut sitä ennen kokenut mitään vastaavaa? Ajantaju katosi viikoksi ja aiemmin jatkuvana ollut epämääräinen kalvava ahdistus hävisi. Sillä reissulla jäi muuten tenttikirjat lukematta
Lukulomalla oivalsin tärkeän asian! Ajattelemalla minä itse saan oman ahdistukseni aikaan!
Heureka! Avautuiko jokin jumi dna:ssa?
Kuva: Arek Socha
Kuva: Pixabay aytuguluturk
Kuva: Ukko Kärkkäinen