Tästä eteenpäin voit, jos haluat, taas laittaa soimaan taustamusiikin.

Olisin itse aikoinaan monesti tarvinut helpotusta ahdistuksen ja paniikin tunteisiin. Meni vuosikymmeniä, etsiessä avainta ulkopuoleltani.

Sitten rastiin ristiin etsittyäni ymmärsin!

Kaikki ”parantavat yrtit”ovatkin kätketty minuun itseeni ja vasta meditoidessa voin ne löytää. Mutta mitä sitten kun Elämän Saaren tunnemaisemissa kasvaa pahimmillaan vain traumatarinoiden rikkaruohoja?

Tiedätkö?

Vilja kasvaa juuri siinä pellossa, missä hengityksesi suunta muuttuu.

Rakastan leipomista <3

Olen tehynyt sinulle, tämän lukija, ”leipiä”. Niitä sitten tuvan uunissa vielä paistanut hiljaisella tietotaidollani. (Löytyy myös gluteenittomia:)

Näillä sivuilla olevasta ehkä kannattaa leikata aluksi vain ohkasia viipaleita. Nautiskele rauhassa pienin annoksin. Palaa sitten sivuille uudestaan takaisin. Kokonaisesta leivästä yhdellä kerralla tulee ilmavaivoja.

Kun näillä sivuilla on tarinaa niin paljon, niin kannattaa pureskella huolellisesti! Silloin säästyy liialliselta infoähkyltä ja nettisivuväsymykseltä

Toimin kahdeksankymmentä luvulla Lapissa geofysiikan tutkimuksen parissa.

Se oli minulle hyvä oppijakso terveeseen rationaaliseen kriittisyyteen. Haluan edelleen seisoa tukevasti tieteen ja faktojen peruskalliolla.

Mutta!

Olen pitkään miettinyt, miten olisi mahdollista samalla, kun jalat ovat tukevasti maassa, olla pää, ei vain pilvissä, vaan linnunradoilla? Voisiko sellainen olla mahdollista, joutumatta ”hörhögenreen”?

En ole erityisemmin innostunut ”New Age” sisäänhengityksestä, varsinkaan sellaisesta, jossa leijaillaan ilmassa ilman ”maakontaktia”. Yksi, mikä välillä sillä sektorilla häiritsee, on rihkama ja markkinavetoisuus. Sillä alueella on kyllä paljon hyvää ja osa kiinnostukseni kohteista onkin New Age yläotsikon alla ja sen sisällä.

Minua kiinnostaa suorastaan intohimoisen paljon, mikä ihme on kumma?

Katso Suomen Akatemian järjestämän tieteellisen konferenssin referaattia, jonka on kirjoittanut Marja-Liisa Honkasalo Turun yliopistosta: ”Mistä puhumme, kun puhumme kummasta?”

Alla muutama lainaus Honkasalon kirjoituksesta:

”Tutkimusten mukaan kummia kokemuksia luonnehtii niiden erityislaatuisuus ja poikkeavuus arkikokemuksiin verrattuna. Kummia kokemustyyppejä ovat esimerkiksi ennaltatietäminen ja telepatia, ruumiista irtautuminen, ufojen näkeminen, outo intensiivinen läsnäolo, erilaiset visiot, kuten vainajien kohtaaminen sekä kuuloaistimukset. Tällaiset kokemukset jättävät ihmisiin jäljen ja saavat heidät miettimään niiden alkuperää mahdollisesti vuosikymmeniksi.”

”Omasta yliluonnollisesta kokemuksesta puhuminen saattaa kertojan helposti outoon valoon. Useissa suomalaisissa tutkimuksissa kuvataan, miten vaikeaa kokemuksia on jakaa. Kulttuuri ja yhteiskunnalliset instituutiot — kuten terveydenhuolto ja kirkko — ovat suhteiden määrittämisessä keskeisiä.”

”Kysymys tiedon kulttuurisuudesta näkyy selvästi länsimaisessa mielen tutkimuksen ja sen nykysuuntausten piirissä. Ihmisen mieli ymmärretään yksilöllisten aivotoimintojen kokonaisuudeksi ja kumma sen patologiaksi tai ainakin marginaalialueeksi. Kiinnostava kysymys on jo se, miten ja millaisten prosessien tuloksena mielen tutkimuksesta – ja psykiatriasta sen osana – tuli viime vuosikymmenten aikana biologiaan päin suuntautuvaa ja siitä ammentavaa tiedettä.”

****

Olen paljon miettinyt, miten voisin itse olla mahdollisimman hyväksyvän avoin ja samalla kuitenkin rakentavan kriittinen?

Itse olen kokenut kummia asioita, joita en enää pysty ”normaali tieteellä” selittämään? Olen ollut niistä hiljaa. Olen etsinyt niihin ymmärrystä kirjallisuudesta, jälkimaterialistisesta tieteestä ja taiteesta. Pyrkimykseni on ollut katsoa laajasti mitään poissulkematta.

Välillä uusi maailmankuva on tuntunut niin hyvältä, että olen liikuttunut löydöistäni. Kun olen oivaltanut jotain täysin uutta tästä ihanasta todellisuudesta tai jotain perustavaa omasta olemassaolostani, olen niissä kohdissa usein kyyneltenikin läpi fokusoinut maailmankaikkeuden ääristä pieniin yksityiskohtiin.