Olen pohtinut paljon sitä, kannattaako tällaista traumajuttua julkaista ollenkaan?
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että laitan tämän nähtäväksi ja luettavaksi. Eihän sitä koskaan tiedä, jos sanoituksestani olisi apua jollekin?
Ihmisen kokemus ja erityisesti sellainen, joka on vaiettua, hyvin henkilökohtaista, kuin oma sydän kämmenellä, saattaa ollakin kollektiivista, yleistä, yhteistä ja monien elämässä kokemaa.
Tämän sivun sisältöä kirjoittaessani ja kuvittaessani koin välillä niin syviä tunteita, että kyyneleeni virtasivat. Itkin, minä suomalainen! Monien miestenhän on pitänyt oppia pitämään kaikki pinnan alla.
Mutta niin vain kävi, että minussa pieni, herkästi tunteva poika, heräsi eloon sukeltessani sodan toisen sukupolven tarinan syvyyksiin.
Kuva: Pixabay Cocoparisienne
Tämän sivun olen tehnyt erityisesti sinulle, minulle ja meille, jotka olemme joutuneet elämään lapsuutemme traumaattisissa olosuhteissa!
Me olemme maksaneet tunnevammoistamme kovan hinnan erilaisina oireina, mielen kipuna, ahdistuksena, paniikkitiloina, masennuksena…
Kun uskaltaa avoimesti olla totta koko historiansa leveydeltä, syntyy jakamisessa vertaisuus. Juuri sen avulla voimme ymmärtää toisiamme. Kun tähän vielä yhdistyy kunnioittaminen, lämmin myötätunto ja rakkaus, ovat elementit eheytymiselle valmiina.
Jakamisen matkalla on hyvä tietää, että kipeään tarinaansa saattaa jäädä kiinni. Trauman jyviä jauhaessa vuodesta toiseen leivästä ei tule hyvää! Vaillejäämisten ja kaltoinkohteluiden tunnevetovoima on todella suuri! Ongelmatarinastaan irrottautumiseen tarvitaan vielä suurempi vastavoima.
Irtipäästäminen on suurin mahdollinen! Se todentuu hengityksessä, sen seuraamisessa. Siinä kohdassa, jossa sisään… vaihtuu ulosvirtaamiseen, voi mennyt tarina hävitä. Silloin tulevaisuuskaan ei peloita.
Nyt hetkessä kun ei ole mitään hätää. Juuri siinä kohdassa on mahdollista tulla tietoiseksi omasta sielustaan ja saada kosketus iloon, rauhaan ja rakkauteen
Läsnäolon jyvistä tulee makoisaa leipää…
Kuva: Miriam Müller
Alla olevista linkeistä pääset etenemään tarinassani.
Osa 1 Alkuvalmisteluita hyväksyvän tietoisella läsnäololla.
Osa 2 Traumatarinan ja irtipäästämisen välinen jännite.
Osa 3 Sotavammat sukupolvelta toiselle tutkijoiden silmin.
Osa 4 Kuritusväkivallankumous, eli miten malleja muutetaan?
Osa 5 Sodan toisen sukupolven tarina.
Osa 6 Särkyneen sydämen suru ja kansallisen traumamme itkuliina.